Heippa! Tänään suunnattiin uudestaan maastoon tarkoituksena hieman pidempi lenkki. Nyt varustauduttiin lamppujen kanssa pimeän tuloon. Taisi olla jo hieman hämärää kun lähdettiin tallin pihalta.
Emma oli siis tallissa kun tulin. Tai pikemmin tulossa tallista, koska avasi juuri oven kun olin ottamassa ovenkahvasta kiinni tehdäkseni samoin. Onneton Emma-parka säikähti mua, oven taakse hiippaillutta ihmistä :D
 |
| Kaikki postauksen kuvat by Emma Pirskanen |
Haettiin hepat normaalisti tarhasta ja ruvettiin hoitamaan ja laittamaan kamoja niskaan. Aatua on muuten aika hankala harjata, koska se on niin pieni, ja seisoo karsinassa aina sillä tavalla, ettei sen toiselle puolelle voi kiertää normaalisti, vaan pitää yrittää pujahtaa mahan ali. Toki sekään ei aina onnistu... Aatu on muuten suhteellisen helppo laittaa kuntoon. Mitä nyt satulavyö ottaa vähän pallomahaan kiinni. Emma teki jonkunlaisen erikoisen viritelmän, ettei Aatu kiskoisi päätään ylös. sitä sitten kokeilemaan myös omalta osaltani. Emmahan kokeili sitä jo eilen.
Mulla oli hieman ongelmia lampun kanssa, mutta sainpahan senkin toimimaan! Aatun selkään päästäkseen ei onneksi tarvitse kuin nostaa toinen jalka ponin selän yli. Eikä kumpikaan välittänyt lapuista mitään! Aatu-parka tosin jäi jatkuvasti jälkeen tammasta, koska lyhyillä jaloilla ja pallomahalla ei mennä kovaa. Ainakaan käynnissä. Piti melkein jatkuvasti ravata tammaa kiinni. Muutaman kerran laukattiin perään, koska Aatu ei yksinkertaisesti malttanut ravata, ja laukkaaminenhan on kivaa, eikös! Etenkin kun Aatulla on lyhyt laukka ja se tuntuu hauskalta. Jokainen shettiksillä ratsastava voi sanoa samaa, että isojen hevosten jälkeen shettiksen tököttävät askeleet tuntuvat hauskalta. Mua ainakin nauratti melkein koko ajan!
Aatu on maastovarma, mitä nyt välillä kissa tai postilaatikkoa säikkyvä tamma. Mutta tällä kertaa ainoat säpsyt liittyivät liukkaaseen tiehen ja Tyynen säpsähtelyyn. Mutta ainakin takaa päin Tyyne näytti menevän hyvin.
Aatusta vielä sen verran, että kotiin käännyttyämme se ei malttanut odottaa laukka-apuja kunnolla, vaan lähti työntämään takamusta keskelle tietä ja väistämään menosuuntaan ja tamman perään. Kun se viimein kääntyi kunnolla menosuuntaan, se muuten laukkasi! Kun Arru laukkasi samalla tavalla, mentiin ja muuten kovaa! En voi kieltää, etteikö Aatu mennyt lujaa, mutta tamma ravailikin edessä rauhassa. Katsotaan minkälaista vastusta saadaan sitten kun tammakin alkaa laukkailemaan, tai ravaamaan reippaammin. Ja kenties en pysty menemään enää Aatulla siihen aikaan. Mutta tulevaisuus näyttää ja valaisee kun on sen aika.
Videota tallireissusta on tulossa myöhemmin jahka saan aikaiseksi siirtää videot koneelle ja editoida ne.
