#13: Helpottunut

Heippa! Koulua on enää viikko jäljellä ja voitte kuvitella kuinka helpottuneelta musta tuntuu juuri nyt! Jäljellä on vain viisi koetta (jokaiselle viimeiselle koulupäivälle, heh...) ja kevätjuhla. Maanantaina mulla on biologian koe, joka saa aikaan kauhunväristyksiä, uskokaa pois. Meillä on käytössä toista kertaa nyt tällainen koeviikko, että pidetään kokonainen päivä yhtä ainetta. Musta tämä järjestely on aika kiva, ainakin jos ei lue jotain ainetta saattaa saada vapaapäivän  ;)

Kuvat c. Emma P.

Mutta koska kelit ovat suosineet ja on ollut lämmintä olen käynyt liikuttelemassa Väiskiä kevyesti ilman satulaa viime kerrat. Nyt sillä on mahan alla joku patti suunnilleen satulavyön kohdalla, joten satulaa en laita selkään vähään aikaan. Ainakin ninjailutaidot paranevat jos ei muuta.

Väiski on liikkunut kyllä suhteellisen rennosti viimeiset kolme kertaa, mutta se voi johtua helteistä. Ihan yömyöhällä en viitsi tallille lähteä ja juhannukseen asti mun pitää nousta arkiaamuina aikaisin, joten kovin rankkaa treeniä ei voi tehdä. Pääasiassa humputellaan kevyesti ympäriinsä ja tehdään taivutuksia, väistöjä ja pysähdyksiä. Toki ravataan vähän mutta ei mitään rääkkitreeniä. Ilman satulaa meneminen asettaa omat rajansa jopa mun selässä kestämiselle! 

Ihan hieman ravattiin ja mukavan rennosti vieläpä!

Väiskistä pakko sanoa sen verran, että se on oikein hyvänmielen hevonen. Vaikka se ei ole kaikkein helpoin ratsastaa ja vaikuttaa joskus hieman myrtsiltä, on se vienyt mun sydämen täysin! Alkujaan kerroin itselleni etten kiintyisi enää yhteenkään hevoseen, mutta näin sitä vei suomiherra mennessään. Se seisoo nätisti paikallaan hoitaessa laitumella, on ihan vieressä jos istun jossain ja katson hetken puhelinta. Siinä on vaan sitä jotain. 

Tsemppiä kaikki, kohta alkaa loma!

#12: Tunti Valdella

Heippa! Taas kyseessä ratsastustuntipostaus johon en saa valitettavasti yhtään kuvaa tunnilta. Toisaalta hyvä, että tunti on tavallaan rauhoitettu oppimiselle, eikä "esiintymiselle". Itselle tulee ainakin paineita jo siitä, että joku ulkopuolinen seisoo kentän reunalla, vaikka se olisikin vain kaverin äiti. Mutta sitten siihen tuntiin.

Valde on mulle suhteellisen uusi hevostuttavuus. Kertaakaan ennen tätä tuntia en ole sillä mennyt. Uuden ratsun lisäksi sain mennä ensimmäisen kerran elämässäni hackamoreilla. Mullahan ei ole kuolaimettomia vastaan mitään ja ne ovat suitset siinä missä muutkin ja varmasti toimivat jos ovat hevoselle sopivat. Kuitenkaan aiemmin en ole millään kuolaimettomilla mennyt, joten hieman varovasti lähdin liikkeelle. Suhteellisen nopeasti aloin kuitenkin käyttää ohjia melko samalla tavalla kuin yleensäkin, ja ratsastus rullasi kivasti.

Tunnilla mentiin aika lailla samoja juttuja kuin ensimmäisellä vakitunnillani, jonka menin Donnerilla. Käynnissä otettiin ensin hieman selvää millainen hevonen on kyseessä ja tehtiin voltteja ja pysähdyksiä kumpaankin suuntaan. Itse totuttelin ajatukseen, ettei ohjan paine vaikuta ensimmäisenä suuhun, vaan nenäpiille. Uskalsin kuitenkin pidättää ohjasta ja asettaa voltille. Valde on enemmän jalalla ratsastettava hevonen.

Käyntien jälkeen mentiin uralla kevyttä ravia ja tehtiin isoja ympyröitä. Hetki meni totutella taas uuden hevosen raviin. Mulla vaikeuksia tuottaa oikean kevennyksen tunnistaminen, vaikka olenkin ratsastanut aika kauan. Siihen ei valitettavasti tule kiinnitettyä huomiota muuten ratsastaessa. Valdelle en alkuun ottanut raippaa, joten ravi oli hieman löntystelevää. Ihan hyvä toisaalta aloittaa rauhassa uudella hevosella. Ravattiin kuitenkin vielä toiseen kierrokseen ja tehtiin ympyröitä. 

Hidastettiin käyntiin hetkeksi, mutta pidettiin ohjat käsissä. Mentiin käynti-harjoitusravi siirtymisiä niin, että käyntiä otettiin viisi askelta ja taas raviin, eli siirtymisiä tulee paljon. Alkuun mun reaktiot ja avut oli vähän hitaita, mutta paranivat loppua kohden koko ajan. Näitäkin otettiin molempiin kiertosuuntiin. 

Ja sitten mulle henkilökohtaisesti vaikein asia, eli laukannostot. Sain asiaan ihan uuden näkökulman. Tai siihen miksi ne ovat mulle vaikeita. Väiski on yleensä sellainen vauhtihirmu, että sen kanssa riittää kun painaa pohkeet kylkiin ja nousee laukka. Mun ei ole siis tarvinnut käyttää kunnolla laukka-apuja laukkaa nostaessa. Uusilla ja tutuillakin hevosilla joudun joskus miettimään hetken, kuinka laukka oikein nostettiin. 

Mutta koska Valde on enemmän jalalla ratsastettava, sain antaa pohkeilla avut ihan reilusti. Muutama ensimmäinen nosto meni hieman plörinäksi, kunnes tajusin hieman enemmän kuinka mun pitää ratsastaa, ja sitten palaset loksahtivat paikalleen. Sain kannustimeksi vielä raipan, jonka jälkeen nostot onnistuivatkin ihan kivasti molempiin suuntiin.

Mulla on ilmeisesti laukassa tapana laittaa selkä notkolle ja ratsastaa selällä. En siis pidä lantiota ja kylkiä suorassa ja jämäkkänä, u know? Tämäkin parani loppua kohden ja samalla parani Valden laukka. Pitäisi ottaa joku kuvaamaan niin saisin ihan videolta katsoa miltä mun säätäminen näyttää. Ja hävetä sitä sitten, mutta se on pieni sivuseikka. 

Kokonaisuudessaan tunti oli kiva ja jos en nyt kokenut kauheammin uusia ahaa-elämyksiä tuon lantion lisäksi, tykästyin Valdeen. Se on kiva mennä ja tulee vaihtelua Ihmeeseen. Ja erilaisia hevosia pitää osata ratsastaa. Kahden viikon päästä uudestaan!