Heippa! Otsikosta voi päätellä mun istuneen vaikka missä satulassa viikonlopun aikana. Mun viikonloppu alkaa automaattisesti siitä, kun perjantaina kävelen koulun ovista ulos ja suuntaan ratsastustunnille. Viikonloppuna mulla oli kaksi ylimääräistä tuntia, koska menin ilmoittautumaan apujen käyttöä käsittelevälle kurssille, jossa koin taas hieman onnistumisen hetkiä.
Perjantai 12.10
Perjantain tunnille sain Ollen. Vähän väsytti, joten en olisi kauheasti jaksanut alkaa jarruttelemaan ketään, tai vastapainoisesti ajamaan eteen. Ollelle vaihdettiin kuitenkin pelhamit nivelen tilalle, joten pidätteet menisivät vähän paremmin perille.
Tunnilla käveltiin keskellä olevaa suorakulmiota ympäri uran sisäpuolella. Pyrittiin ratsastamaan sivut kunnolla suoraan ja kulmat kunnolla. Meitä tulee olemaan tunnilla nyt kolme, joten pitää tehdä erinäköisiä ratkaisuja tilan saamiseen. Aika usein oikaistiin Ollen kanssa kentän halki toiselle puolelle.
Jatkettiin samaa ravissa ja Ollen kanssa tärkeintä on se, että pidätteet menevät perille ja heppa ravaa rennosti ja kiirehtimättä. Sen askeleisiin tulee tosi helposti joustoa kun sen saa odottamaan. Ollella tämä jousto tulee yllättävän helposti muihin hevosiin verrattuna. Jarruttaa vain vähäsen ja on itse rauhallinen.
Ravaamisen jälkeen tehtiin takaosakäännöksiä kulmiin. Koskaan en ole saanut kunnon ohjeita takaosakäännösten tekemiseen, mutta silti ne tulevat jostain selkärangasta ja tottumuksesta. Ollen kanssa piti olla tarkkana, ettei se vain kävele kaarretta. Katsoin siis viisaammaksi pysähtyä ja siirtää etuosaa vasta sitten. Saatiin tehtyä tosi monta onnistunutta käännöstä molempiin kierroksiin.
Käännösten jälkeen laukkaa. Tarkoitus oli laukata tätä suorakulmiota ympäri ja kääntää kulmissa etuosaa. Tässä vaiheessa mulla meni sormi suuhun kun yritin samalla ylläpitää laukkaa, laukata rauhallisesti ja varoa törmäilemästä keneenkään. Muutaman kerran onnistuttiin laukkaamaan kaarteet hyvin. Lähinnä odotin milloin Olle alkaa paahtaa kun kentällä on kaksi muuta laukkaamassa samaan aikaan. Kuulemma Olle oli tehnyt tätä samaa harjoitusta eilen ja mennyt oikein nätisti ollessaan yksin kentällä. Lopputunnista vielä ravia pitkin ohjin ympäri kenttää.
Lauantai 13.10
Lauantaina mulla olikin sitten tunti Valdella aamupäivästä. Viimeksi olen mennyt Valdella varmaan puoli vuotta sitten, joten hieman eksynyt olo taas "uuden" hevosen selässä. Alkutunnista otettiin pysähdyksiä ja peruutuksia. Valde painoi aika ajoin ohjalle oikein kunnolla ja mun piti saada nostettua sen niskaa, jotta kokoaminen olisi mahdollista. Kun peruutukset alkoivat onnistumaan piti peruutuksesta lähteä raviin. Aluksi sain hakea hieman nopeampia reaktioita, mutta meni ihan mukavasti.
Viimeisestä peruutuksesta ja raviin siirtymisestä jatkettiin ravilla. Yritettiin aktivoida takajalkoja enemmän ja pikkuhiljaa. Varmaan tarpeetonta sanoa, että taas tuli mikki merihädässä -fiilis. Hieman hukassa mitä olisi pitänyt tehdä, hups..
Siirryttiin päätyyn neljän tötterön ympärille ympyrälle. Kulmiin taas takaosakäännöksiä. Valden kanssa onnistui ja kun sain taas homman juonesta kiinni ei tarvinnut enää pysähtyä, hidastaa vain. Nämä alkoivat onnistua, joten sitten laukassa etuosan siirtämistä kulmissa. Mulla eteen tuli taas se perus ongelma: laukka-avut. Mulla laukan nostaminen tuottaa lähes aina kunnon ongelmia paria hevosta lukuun ottamatta. Menikin hyvä tovi saada laukka nostettua ja jatkumaan muutamaa metriä pidempään. Saatiin kuitenkin tehtyä muutama hyvä kaarre, vaikka olin pihalla siitä, mitä piti tehdä.
Lauantaina en jättänyt heppailuja yhteen tuntiin, vaan lähdin illemmasta vielä tallille maastoilemaan Väiskin kanssa. Onneksi Emma lähti mukaan seikkailemaan pikku lenkin. Mentiin varmaan tunnin lenkki. Väiski keksi suunnilleen puolessa välissä miten ojien yli mennään, joten se siis puikkelehti ojan yli pusikkoon ja takaisin tielle varmaan kilometrin verran. Hämmentävintä tässä on se, ettei muutama päivä sitten saanut Väiskiä menemään ojan yli millään, ainut oli matkaa jatkava Maya mikä sai Väiskiin liikettä. Nyt se meni aivan itse ja selvästi tyytyväisen näköisenä itseensä. Siinä vaiheessa piti stopata kun oli menossa syvempään ja paljon jyrkempään ojaan ilmeellä "kato äiti osaan ihan itse!"
Sitten pientä hevosta järkytti joessa räpistelevä lintu, joka lensi aika rimaa hipoen sillan yli pari metriä Väiskin turvan edestä. Pitkään jäi katsomaan linnun perään selvästi järkyttyneenä.
Sunnuntai 14.10
Ja sunnuntaina viimeinen tunti. Aloitettiin taas pysähdys-peruutus jutuilla, mutta nyt piti nostaa laukka peruutuksesta. Voitte kuvitella epäuskoisen ilmeeni kun miettii, miten hyvin eilen onnistui. Sain kuitenkin nostettua muutaman hyvän laukan ja ylläpidettyä sitä.
Pääasiana tunnilla oli kuitenkin taivutukset. Mentiin pitkää sivua aluksi avotaivutusta. Olisin saanut vaikuttaa enemmän ja sainkin kuulla olleeni edellisenä päivänä paljon tehokkaampi. Avotaivutuksessa en uskaltanut käyttää apuja tarpeeksi vahvasti, koska tuntui, että Valde kääntyisi oikeasti voltille jos käytän apuja vahvemmin. Tuli hetkittäin hienoakin avotaivutusta, mutta selkään lähinnä tuntui ettei hevonen tehnyt mitään erityistä.
Kun avot alkoivat sujua otettiin pitkän sivun loppuun sulkutaivutusta. Minä pieni ihminen en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt sulkutaivutusta. Silti se onnistui tosi kivasti, itse asiassa paremmin kuin avot.
Taivutusten lomassa sai tehdä ravivoltin ja muutenkin pätkän ravia. Valdella en tehnyt näitä useinkaan, mutta yhdellä voltilla sain sen ravaamaan tosi kivasti joustavalla askeleella ja höyhenen kevyellä tuntumalla. Juuri samanlaista kuin Ollella perjantaina. Muutama metri, mutta kuitenkin. Huima tunne, kun saa lopulta esiin tuollaista ravia! Lopputunnista ravailtiin vielä pidemmällä ohjalla.
 |
| Torstaina hyppäsin Väiskillä ja pitää joku päivä pomppia uudestaan. Täytyy itse vain muistaa antaa Väiskin mennä esteelle rauhassa eikä jäädä painostamaan vaikka se saattaa tehdä esteen jälkeen äkkikäännöksen tai pompata sivulle. Niitä mietitään myöhemmin eikä ennen estettä! |
Ja sunnuntainakaan en jättänyt ratsastuksia vain yhteen hevoseen, vaan lähdin Väiskin kanssa pidemmälle maastolenkille. Mittaa tuli suunnilleen 14km ja aikaa meni kaksi tuntia. Väiski päätti jäädä aidan viereen ihmettelemään kahta issikkaa ja lämppäriä, eikä siitä voinut liikkua, kunnes kuskilta loppuivat keinot ja piti hypätä alas selästä. Muuten lenkki oli mukava ja keli tosi lämmin. En muista yhtään, milloin olisi saanut viimeksi lokakuussa mennä suunnilleen t-paidalla. Väiskillekin tuli kunnolla hiki kun talvikarva on kasvanut jo suhteellisen paksuksi.
Mutta siinä viikonlopun hevosteluista ja nyt mulla on syysloma ja kelit näyttävät joka päivälle aurinkoiselta. Apua, muistaako antaa Vägäbondille yhtään vapaapäivää kun joka päivä tekisi mieli ratsastelemaan ;)
