#9: Kahden hevosen tallipäivä

Heippa! Pitkään aikaan ei ole tullut taas postausta, mutta nyt ajattelin kirjoittaa tämän päivän ratsastustunnista. Alan nyt siis käymään jokatoinen viikko tunnilla, ihan omien taitojen ylläpysymisen vuoksi. 

Kaikki postauksen kuvat vanhoja kuvia Väiskistä c. Emma P

Tänään mulla oli siis suunnitelmissa kahden hevosen ratsastus. Aamulla suuntasin tallille liikuttamaan Väiskin. Toinen oli vielä syömässä aamuheiniä ja harjailinkin siinä melko kauan. Irtokarva-aika on ihanaa, kun kotiin viemisinä on aina kilotolkulla hevosenkarvoja! Väiskistä lähtee nimittäin todella paljon karvaa koska pihattoasujana se on kasvattanut oikein mammuttiturkin lämmittämään talvella! 

Mutta ei siitä sen enempää. Kävin alkukäyntejä maastossa ja ajattelin mennä sen jälkeen hetken tarhassa kunnolla. Maastossa Väiski on ollut vähän säpsy viime kertoina ja olenkin jännännyt mielessäni milloin katolta putoava lumi säikäyttää Väiskin oikein kunnolla. No, tänään se "vihdoin" tapahtui. En osannut yhtään varautua Väiskin tekemään superloikkaan pellolle. Välissä oli harmillisesti oja, jonka johdosta heppaparka rönähti polvilleen hankeen ja yritti samaan aikaan jatkaa matkaa pellolle, jossa hankea oli kuitenkin reilusti. Missään vaiheessa ei täysin rauhoituttu ja suuri jännitysnäytelmä oli vielä edessä kun piti päästä pellolta tielle takaisin... Voi jo arvata ettei se niin hyvin mennyt. Jep, Väiski kömpi melkein polvillaan tielle. Teki pahaa istua selässä, mutta alas tuleminen oli siinä tilanteessa melko mahdotonta. Ja koko loppu ratsastuksen Väiski olikin ihan häslä ja säpsyi pieniäkin ääniä.

Kuitenkin, tästä jatkettiin kuitenkin vielä tarhaan työskentelemään vielä hetkeksi. Pohja ei ole kaikkein ihanteellisin, mutta parempi kuin umpihanki isommalla pellolla. Keräsin siis ohjat paremmin käteen ja pyörittiin hetki käynnissä. Suunnittelin että menen vain askellajeja läpi ympyrällä, mutta koska tuo katolta tippunut lumi oli järkyttänyt Väiskiä niin suuresti, ei se tahtonut rauhoittua työntekoon ollenkaan. Jonkun aikaa yritettiin päästä yhteisymmärrykseen, muttei siitä oikeasti tullut mitään, joten annoin pitkät ohjat ja lopetin. Tuossa vaiheessa Väiskille kerkesi tulla jo hikikin kun vauhtia oli niin paljon. Odottelin varusteiden pois oton jälkeen vielä hetkisen että Väiski kuivaa.

Loppujen lopuksi pääsinkin tallilta kotiin ihan hyvissä ajoin myöhemmin olevaa ratsastustuntia ajatellen. Aikaa ennen lähtöä oli suunnilleen tunnin verran, mutta silti jotenkin onnistuttiin lähtemään myöhässä ja oltiin toisella tallilla paljon myöhemmin. Jotenkin syöminen sattuu aina juuri ennen tunnille lähtöä ja pitää syödä kiireellä... 

Kuitenkin, tunnilla oli mun lisäkseni vain kaverini, joten mahduttiin aika hyvin. Viimeksi tunnilla menin eläkepäiviä viettävällä Donner-herralla, mutta nyt menin tallin omalla Ihme-ponilla. Täytyy varmaan alkaa mennä Ihmeellä useammin, koska kuulin yhden aikuisratsastajan menneen sillä kerran viikossa pidemmän aikaa ja apujen käytön parantuneen huomattavasti!

Tunnilla tehtiin todella perus juttuja, mutta silti onnistuin olemaan ihan hukassa. Alkuun tehtiin käynnissä ympyröitä. Todella perus juttu, mutta mun piti tavallaan ratsastaa ponia sisäjalalla eteen, jotta koko ympyräkään onnistuisi. Kun eteenpäin pyrkimys parani, alkoivat ympyrätkin onnistua. Sama tehtiin vielä toiseen suuntaan. 

Sitten siirrettiin hevoset raviin ja tehtiin käynti-ravi siirtymisiä. Ihmeen ravi oli yllättävän isoa ja multa meni puoli tuntia oppia keventämään siinä oikeaan tahtiin. Plus mulle tuli hiki jo muutaman ravikierroksen jälkeen, käy kuntokuurista! Tein muutaman ravivoltin ja siinä oli vähän sama juttu kuin käynnissä, eli eteenpäin pyrkimys tuli olla suhteellisen hyvä. Samaa tehtiin vielä toiseen suuntaan. 

Viimeisenä muttei vähäisimpänä otettiin laukannostoja. Kaverini teki hieman edistyneempiä hommia oman ratsunsa kanssa, minä keskityin siihen, että saan laukan nostettua ja pidettyä yllä. Jotenkin aina uuden hevosen kanssa laukan nostaminen tuottaa mulle haasteita. Ei ehkä se ylläpitäminen, vaan se nosto. Parin noston jälkeen Ihme kuitenkin hiffasi mitä pyydettiin ja alkoikin sujua ihan kivasti. Toiseen suuntaan sama juttu. Ehkä en ihan hiffannut kuinka saan pidettyä laukkaa yllä, koska se tyssäsi jo pitkän sivun puoleen väliin. Saatiin ainakin hyviä nostoja.

Ihme teki pitkin tuntia sitä, että se joko kampeaa itsensä kaartoon, tai vastapainoksi kaviouran ulkopuolelle hankeen. Etenkin laukannostojen aikaan käyntiin hidastaessa se kampesi melkein heti keskelle. Viimeistään loppukäyntien aikana se ei muuta tehnytkään :D

Kaiken kaikkiaan tunti oli taas todella antoisa ja jos en nyt saanut niin suuria ahaa-elämyksiä, sain kunnon kohotusta. Ravatessa sain huomion että mun yläkroppa ja jalat on aika hyvässä asennossa. Hassua, kuvittelin istuvani miten sattuu ja päin honkia. Jotenkin sen, että hevonen menee hyvin, asettaa etusijalle. Istunta kuntoon sitten kun hevonen menee hyvin. Mulla tämä ei toteudu sillä tavalla. Istun hyvin sitten jos hevonen kulkee kivasti ilman sen kummempia taisteluja. Ne erimielisyydet ja niiden oikaiseminen pilaa sen kauniin istunnan. Pääasia on kuitenkin kestää selässä.

Mutta tässä kaikki tällä kertaa ja nyt kun alan käymään tunnilla säännöllisesti alkavat taidotkin luultavasti kuoriutumaan pikkuhiljaa taas esille. 

P.S. Postaus kirjoitettu keskiyöllä vuorokauden vaihtuessa, puhun siis perjantai 30. maaliskuuta :D

#8: Esittelyssä Väiski

Heippa! Instagramin puolella olettekin jo varmaan törmänneet tähän herraan, mutta blogissa ei ole vielä aiemmin ollutkaan kunnolla juttua hänestä.. Koska Aatu on jäänyt enemmän matkustelun tasolle, on nyt menossa mukana toinen, jonka kanssa suunnataan jonkunlaisia tavoitteita kohden. Kovinkaan pitkää taivalta meillä ei ole vielä takana, joten sen pohjalta on vähän paha alkaa tässä vaiheessa sanomaan mitään, mutta kerrotaan nyt vähäsen. 

Väiski on siis vuodenvaihteessa kahdeksanvuotiaaksi kääntynyt suokkiherra. Itse miellän hevosten synttärit mieluummin kesään, mutta sanotaan nyt näin kun se virallisesti on. Ensimmäisen kerran kävin kokeilemassa Väiskiä kesällä yhtenä heppavahtiviikonloppuna. Ainoa mitä voin siitä ratsastuksesta kertoa, on pettymys omaan ratsastamiseen. Siis kuinka ihminen menee lukkoon uuden hevosen selässä ja tyytyy vain istumaan hiljaa hevosta häiritsemättä? Se jääköön mysteeriksi, jota en ainakaan vielä ole onnistunut ratkaisemaan. 

Syksyllä kävin kokeilemassa Väiskiä uudestaan ja yksin ollessani oli hieman pakko vaikuttaa jollain tapaa. Ehkä aikaisemmin oli jonkunlaista yleisöpainetta, en tiedä, mutta sain Väiskiin tosi kivan tuntuman ja vaikka alkuun menohaluja olikin roimasti, loppua kohden saatiin yhteisymmärrys rauhallisemmasta vauhdista ja suunnasta. Jos suoraan sanotaan, ihastuin tämän hevosen askellajeihin ihan älyttömästi! En avaa niitä nyt tässä enempää, mutta voihan veljet... 

Muutaman kerran kävin lyhyen maastolenkinkin ja en voi sanoiksi pukea, kuinka olinkaan ikävöinyt maastoilua suomipollen selässä. Pari lintua nähtiin ja naapurin pihamaa olisi ollut tutkimisen arvoinen paikka, mutta meni tosi nätisti. Metsään olisi ollut kauhea hinku ja sinne katseltiin sitten yhdessä hetki pieni. 

Tosiaan talven tultua, ja muutenkin pimeän tullessa liian aikaisin, joutui liikuttamista jättämään viikonloppuun. Johtuiko sitten harvoista liikuntakerroista vaiko suhteellisen korkeasta hangesta, oli vauhdin määrä vähentynyt roimasti ja paikallaan seisominen taisi olla yleisin tapa ilmaista, että Väiskiä ei huvita tänään. Ongelman ratkaisin ottamalla menoon mukaan kouluraipan, jota ei onneksi ole usein tarvinnut käyttää kuin mukana matkaajana. Raipastahan saatiin muutamat oikein mahtavat reaktiot talven aikana...

Ja vielä tähän voin todeta Väiskin menohalujen tulleen takaisin! Usein alla on hevonen, jolla on jo alkukäynneissä vauhti päällä. Hangesta saadaan kaikki ilo irti, kun pidempään jatkuvaa valoisaa aikaa ei enää käytetä paikallaan seisoskeluun. Usein treenin jälkeen Väiskillä on ihan kunnolla hiki ja siitä huomaa, että töitä on jouduttu tekemään tosissaan. Toki hangessa kahlaamisessa tulee kunnon hiki vaikka ihan vain kävelisi. Paremman kunnon ja laihtumisen perässä ollaan oltu jo hetkinen, kesäkunto, täältä tulee Väiski! Loppukäyntejä olisi niin kätevä käydä maastossa, mutta ollaan vähän jännän äärellä kun viedään kengätön hevonen maastoon.

Eiköhän tässä ollut nyt tarpeeksi tähän postaukseen. Väiskille mulla on kuitenkin perinteinen paperinen treenivihko, jonne kirjaan aina kuinka on mennyt, joten blogissa hän tulee esiintymään harvoin. Joskus instan puolella saatan hehkuttaa kuinka kivasti meni, mutta blogiin en tule jokaisten treenien jälkeen päivittämään, sorry. Pitää aloittaa Aatun aktivointi uudestaan jotta saadaan blogi kestämään elossa.