En edelleenkään voi uskoa, että siitä päivästä kun erosimme, on jo yli puoli vuotta! Ja yli vuosi siitä kun tapasin tämän maailman tärkeimmän hevosen ensimmäistä kertaa. Aika rientää, vaikka sen haluaisi pysäyttää juuri oikeaan kohtaan kun kaikki on täydellistä.
Arru oli mulle se elämäni hevonen. Koskaan en ole omistanut hevosta itse, enkä varmaan hetkeen tule omistamaankaan, mutta Arru oli mulle kaikkein lähimpänä omaa hevosta.
Entinen ravuri, paras puskaponi, luotettavin maastoseura... Lista on melkein loputon! On niin paljon asioita, joita jään tässä hevosella kaipaamaan. Se oli maastossa ilman satulaa luotettavin, ja kääntyi aina, kun pysäytin sen, katsomaan mua ja varmistamaan, että kestin selässä. Vaikka se laukkasi välillä kovaakin, ja jarrut olivat hieman piilossa, ei koskaan tarvinnut pelätä että se olisi heittänyt selästä ja paennut paikalta. Ja aina se pysähtyi kun pyysin niin tekemään. Käynnissä pystyi kävelemään pitkin ohjin ja se käveli rauhallisesti ilman ajatustakaan karata laukalle tai raville.
Nyt kaiken menetettyäni tajuan, että olisi pitänyt nauttia niistä hetkistä joita meillä oli. Tai siis nautinhan mä, mutta aloin loppua kohden keskittyä vääriin asioihin. Aloin miettimään enemmän ratsastettavuutta ja hienoja liikkeitä, kun tiimalasin hiekka valui vähiin. Halusin siitä hyvässä muodossa kulkevan hevosen, jolla olisi voinut hypätä. Mahdotontahan tämä tietenkin olisi ollut, kaksikymmentävuotiaalle papalle. Ei sen jalat olisi kestäneet.
Ja kaikkein hölmöintä tässä on se, että kiinnyin Arruun niin paljon. Olisinpa vain saanut pitää se vielä pidempään. Tai olisipa eroamisemme tullut vastaan vähän eri tavalla. Jossitella voi, mutta takaisin en Arrua saa. Ehkä eniten olen ikävöinyt sen lempeyttä, jonka sain kaivettua esiin äkäisen ulkokuoren alta. Toki se luimi ja paljonkin, mutta silti se osasi olla lempeä ja hellyydenkipeä. Tai sitten aloin nähdä sen äkäisen papan eri tavalla. En tiedä, mutta rakastin sitä ihan älyttömästi ja toivon, että tullaan vielä tapaamaan! Toivon niin kovasti...
"Some days, it's hard to see
If I was a fool, or you a thief
Made it thru the maze to find my one in a million
Now you're just a page torn from the story I'm living..
And all I gave you is gone
Tumbled like it was stone
Thought we built a dynasty that heaven couldn't shake
Thought we built a dynasty like nothing ever made
Thought we built a dynasty forever could't break up"
