perjantai 29. kesäkuuta 2018

#18: Sadekidutusta & ratsastustunti

Heippa! Vesisadepäivät eivät ole koskaan olleet erityisen mukavia mun mielestä. Inhoan sitä tunnetta kun vettä sataa kasvoille ja se imeytyy takista läpi kastellen kaikki vaatekerrokset takin alta. Tänään sain osakseni siis varsinaista kidutusta, kun jouduin pyöräilemään yli 18 kilometriä kotoa kylälle, koska en hyvistä vakuuttelutaidoistani huolimatta saanut keltään kyytiä. Ja tietysti juuri tälle päivälle luvattiin koko päiväksi vesisadetta! Ohjelmassa siis fyysistä sekä henkistä kidutusta. En tosiaan tiedä oliko tämän viikon levolla mitään vaikutusta tunnilla jaksamiseen tuon pyöräilyn jälkeen.

Mutta sitten itse ratsastustuntiin. Menin Ihmeellä ja hieman pohdin jaksanko keskittyä sateen takia vai meneekö matkusteluksi. Alkutunnista tehtiin pysähdyksiä ja koitettiin selvittää kuinka herkillä avuilla hevonen on tänään. Ihme pysähtyi suhteellisen helposti ja sain sen takaisin liikkeelle ja jatkamaan melko energistä käyntiä. Sitten tehtiin käynnissä kokoamisia. Ensin mentiin isompaa käyntiä ja lähdettiin hidastamaan sitä kunnes heppa kysyy pysähdytäänkö. Käynnissä tämä oli hieman hankalampaa enkä oikein tuntenut eroa, vaikka askel lyheni huomattavasti. Ihme hidasti ja kokosi käyntiä hyvin molempiin kiertosuuntiin.

Samaa mentiin sitten ravissa. Ensin isompaa ravia kevennetysti ja sitten kootumpaa ravia istuen harjoitusravissa, tai niin se oli ainakin mulle helpompaa. Nämä Ihme suoritti tosi hyvin! Ihmeellä on hämmästyttävän iso ravi ja joka kerta joudun hetken totuttelemaan. Mun harjoitusravissa istuminen on parantunut ihan älyttömästi, vaikka siinä onkin vielä rutkasti kehitettävää. Sain Ihmettä koottua ravissa tosi hyvin ja sain raviaskeleita lyhennettyä kunnolla ja tämä taisi olla koko tunnin onnistunein juttu! Ja ennen kaikkea pystyin istumaan harjoitusravissa tosi hyvin ja suorana. Mulla on tapana lähteä nojaamaan taaksepäin, mutta nyt taisin istua aika suorana.

Näiden jälkeen tehtiin pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle päin väistäen ensin oikealle. Ihmettä piti asettaa väistäessä vähän vasemmalle ja painoa piti laittaa vähän enemmän vasemmalle istuinluulle ja kuvitella istuvansa vasemman takajalan päällä, eli istuin aika vinksallaan, mutta sain kuin sainkin Ihmeen väistämään oikealle alkuvaikeuksien jälkeen. Väistöä ei jatkettu uralle asti, vaan vähän matkaa väistettyä suoristettiin hevonen ja nostettiin laukka. Laukannostot ovat mulle edelleen vaikeita, ja muutama ensimmäinen nosto meni säätäessä mitä sattuu. Sain kuitenkin parit laukat nousemaan.
Sitten väistettiin vasemmalle ja nämä onnistuivat paljon paremmin. Ihme olisi saanut edetä väistössä enemmän eteenpäin, eikä vain suoraan sivulle. Nyt onnistuin kuitenkin nostamaan laukan, mutta sen ylläpitäminen ei oikein onnistunut vieläkään. Ihme pyrki heti laukan nostettuaan uralle ja aivan aidan viereen, missä ei tietenkään mahdu laukkaamaan. Mutta väistöt menivät paremmin. Mulla ei vissiin ole vasemmassa jalassa niin paljoa voimaa kuin oikeassa..

Tunnista jäi silti positiivinen mieli, vaikka suurimman osan tunnilla tehdyistä tehtävistä olisin voinut suorittaa paremmin. Jaksoin kuitenkin yllättävän paljon yrittää tehdä jutut kunnolla, vaikka mua on viimeiset kolme viikkoa väsyttänyt ihan älyttömästi. Tästä(kin) suunta on kuitenkin vain ylöspäin ja leuka rintaan, kohti uusia sademyrskyjä!

perjantai 22. kesäkuuta 2018

#17: Hämmentynyt pikku-Emma ja rauhoittunut Väiski

Heippa! Otsikosta voikin päätellä melkein kaiken mahdollisen. Oon tällä hetkellä todella hämmentynyt ja hiukkasen huolestunut. Väiskillä oli tässä liikutusten välissä viikon tauko, jolloin sen luulisi keräävän laitumella ollessaan virtaa. Mutta ei, se oli yhtä tarmoton kuin edellisellä liikutuskerralla maastossa. 

Omalla katsauksellani en löytänyt mitään epäilyttävää. Väiski vaikutti levänneeltä ja energiseltä. Ensimmäiset askeleet pihatieltä pois mennään täynnä virtaa kultaiset korvat tötteröllä. Luulen tiellä olevan soran ja muutenkin kovan tien käyvän Väiskin jalkoihin, koska se kävelee tien reunassa ainakin alkuun tosi jäykästi ja todella varovasti. Kevyesti raviin kannustaessa se painaa pään alas ja huokailee. Turha lähteä patistamaan ja kova tie ei todellakaan ole paras paikka ravata tai etenkään laukata. 
Viimeksi maastossa se meni melkein koko matkan pää maassa ja heti takaisin tallilla katsoin jalat löytämättä mitään erikoista. Muutenkin Väiski vaikutti normaalilta kun kävelin vielä sen pientä laidunta ympäri ja otin kokeeksi pienen ravipätkän. Hämmentävää...


Mutta nyt mentiin pellolle. Alkumatkasta mentiin taas tosi varovasti tien reunaa ja katsottiin tarkasti mihin astutaan. Pitää keksiä jotain ettei tiellä meneminen kävisi kavioihin niin pahasti. Itseäkin ihan inhottaa laittaa toinen kävelemään siinä kun niin selvästi tuntuu epämukavalta. 
Mutta pelto oli sitten alustaltaan hyvän kuiva ja melko tasainen. Almost perfect pienelle koulutuuppailulle. Hämmennyin kyllä suuresti, kun yleensä vauhtihirmusta ponistani ei saanut ravia irti melkein millään, sai pyytää kunnolla. Laukkaakin sai kaivella oikein kunnolla. Sekin sellaista matelevaa ja voimatonta.
Väiski toki heräsi hieman Tyynen hirnuessa tarhasta muutamien näköyhteyden peittävien puiden takaa. Tietysti nätille neidille piti vastata jollain tapaa. Hirnuivat siinä sitten hetken ristiin toisilleen kunnes päätin laittaa Väiskin takaisin töihin. Ravattiin ees-taas kaarteita ja muita kivoja kuvioita. Vaikka virtaa tuli hieman, se ei ollut samalla tavalla kuin aiemmin, että Väiski tuntuu juoksevan alta pois ja käsistä. Hetken se vaikutti räjähdysherkältä, mutta se meni ohi yhtä nopeasti kuin tulikin. Yritin ottaa uudestaan laukkaa josko siinä olisi enemmän energiaa, mutta ei.



Onko minun vauhtihirmuni laiskistunut, vai onko se kipeä jostain? Itse en ole millään tapaa pätevä katsomaan varusteiden sopivuutta, ja siinä suhteessa huono liikutusapu. Toivon siis varusteiden olevan sopivat, koska epäsopivien varusteiden päivittäminen sopiviin ei ole halpaa lystiä... Toki nauttisin koulupenkissä istumisesta tuuppailupäivinä, mutta estepenkki menee riittävän hyvin, koska mä en ole kovin vakavasti otettava kouluratsastaja. 
Mulla on mielessä muutamia tehtäviä kavaletti/puomitreeneihin ja palan halusta päästä toteuttamaan niitä! Mulla loppui eilen työt, joten ensi viikolla alan liikuttamaan Väiskiä aamusta ennen kuin lämpenee liian paljon. Ja toivottavasti ennen kuin ötökät tajuavat meidän olevan liikkeellä. Ja ennen kaikkea alan liikuttamaan Väiskiä nyt oikeasti aktiivisesti ja säännöllisesti, mihin on pyritty jo vaikka kuinka monen samanlaisen lupauksen jälkeen... Jospa tämä olisi jo se joka pitää. 

Mutta hyvää juhannusta kaikille! 

maanantai 18. kesäkuuta 2018

#16: Vauhti-Ihme

Heippa! Tänään mulla alkoi viimeinen työviikko, ja juhannuksen ansiosta se on vain nelipäiväinen! Perjantain (15.6) tunnilla huomasi miten fyysinen työ kuormittaa kroppaa. Mun niskat on ihan jumissa ja melkein samalla hetkellä kun menen työskentelyasentoon (eli makaamaan mahalleni tyyny rinnan alla) alkaa niskaa ja hartioita särkeä. Onneksi tämä viikko on viimeinen ja saan levättyä ennen ensi viikon tuntia!

Menin tunnilla taas Ihmeellä ja mentiin keskiympyrää, josta tehtiin lyhyille sivuille uralle asti yltävät voltit. Käynnissä mentiin kuviot läpi ja tunnustelin millainen Ihme on sinä päivänä. Käynnissä mulle on selvästi hankalampi mennä suurempia ympyröitä ja Ihme meni joko suorana tai taipui väärään suuntaan. Pienemmät voltit menivät ihan hyvin, vaikka parantamisen varaa oli huimasti. 

Kauhea miten vanhoja kuvia :'D
c. Emma Pirskanen

Ravissa mentiin iso ympyrä kevennettyä ravia ja pienet voltit harjoitusravissa istuen. Mulle Ihmeen ravissa istuminen on ollut hankalaa joka kerta, oli se sitten kevennettyä tai ei. Nyt ympyröistä ja volteista tuli paljon pyöreämpiä ja parempia. Voltit paranivat koko ajan. 
Harjoitusravi on ehkä se suurempi haaste Ihmeellä ravatessa. Ihmeen ravi pomputtaa Väiskin raviin verrattuna paljon enemmän ja on teräväliikkeisempää. Oikean kevennyksen löytäminen on hieman haasteellista ja meninkin suurimman osan ympyröistä keventäen väärin. En jotenkin osannut keskittyä ollenkaan ja oikeastaan annoin periksi jossain vaiheessa..

Otettiin sitten laukkaa hyödyntäen tätä keskiympyrää joko laukkaamalla koko ympyrä tai vain kaarre. Laukan sai nostaa mistä vain suunnasta. Alkuun pyrin saamaan Ihmeen laukan pyöriväksi. Toisella pitkällä sivulla oli kohta johon Ihme lopetti joka kerta laukan omatoimisesti. Koko harjoituksen ajan pyrin korjaamaan tämän yhden kohdan niin, ettei laukka lopu vielä siihen. Loppua kohden laukasta tulikin aika vauhdikasta. 
Mutta alun laukkailujen jälkeen kun laukka pyöri jo kivasti, päätin alkaa mennä myös ympyrää/kaarretta. Alkuun otin vain kaaren kentän halki, joskus törppöjen väärältä puolelta, mutta laukka säilyi. Otin myös pari kertaa koko ympyrän ja sekin sujui tosi kivasti! 


Loppuun mentiin vielä ravia hieman pidemmällä ohjalla ensin rauhallista harjoitusravia, johon pyrittiin saamaan lisää liikettä ja isompia askeleita, ja kun ei enää pystynyt istumaan kevennettiin ja lisättiin edelleen liikettä. Ja edelleen, Ihmeen ravi on aika kammottavaa istua harjoitusravissa, ja toisen viikon työputki painoi niskassa, joten istunta oli mitä sattui ja sainkin siihen liittyen muutamia kommentteja. 

Laukatessa mun kantapäät alkoivat taas (luultavasti vanhasta tavasta) nousta ylös ja pohje jännittyi. Laukassa jäin myös puristamaan pohkeella. Lopputuntia kohden sain tätä pois hieman. Ravissa sen lisäksi, että kevensin väärin, istuntani harjoitusravissa oli aivan hirveää. Nojasin taakse enkä oikein hallinnut kehoni lihaksia, joten lähinnä pompin ja toivoin ettei se näytä hirveältä. 
Ja oikeasti, juuri tuo väsymys ja pieni välinpitämättömyys (johtuen väsymyksestä...) olivat kahden fyysisen työviikon tulosta. Mua väsytti oikeasti aika paljon ja tein tehtävät aika paljolti puoliteholla. Tästä ajattelin kirjoittaa oman postauksensa, mutta sitä teen pidemmän kaavan kautta. 


Ratsastukset ovatkin aika paljolti jääneet tunteihin ja pariin maastoreissuun Väiskin kanssa. Viimeksi maastossa Väiski tuntui aika väsähtäneeltä, mutta katsotaan uudestaan kunhan selviän taas tallille. Sille olen suunnitellut puomitreeniä vaihteluksi josko syksyllä viimeistään uskalletaan hypätä. Musta kuoriutunut tätiratsastaja tahtoo mennä dressagea, mutta ehkä se puoli selätetään vielä vähäksi aikaa!

Latasin muuten Tellonymin ja sinne saa tulla laittamaan mitä mielen päällä liikkuu tai kysymään mikä mietityttää tästä linkistä!

#15: Ihme ja kumma

Heippa! Postaus tulee suunnilleen kaksi viikkoa myöhässä, mutta mitäs siitä! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Pahoitteluni kuvattomasta postauksesta, seuraavaan yritän etsiä kuvia.
Perjantaina (8.6.) mulla oli tunti Ihmeellä ja koko viikon kahdeksan tunnin työpäivää tehneenä väsymys painoi hieman. Tallille lähdettiin heti kun saatiin tilattua Heseltä ruokaa mukaan. Söin nopeasti ja vedin saappaat jalkaan. Tallilla oli jo yksi tunti ennen mun tuntia joten ei tarvinnut laittaa heppaa kuntoon. 

Kaksi viikkoa oli taukoa tunneilla käymisestä open pienen loman takia, mikä sopi mulle hyvin. Ihme oli "ratsastettu hereille" edellisellä tunnilla, joten sen toimimaan saamisen ei pitäisi olla niin hankalaa. 
Tunnilla mentiin toisella pitkällä sivulla loivaa kiemurauraa, jonka keskeltä tehtiin voltti uralle päin ja toisella mentiin suoraan kaviouran sisäpuolella. Molemmat tehtiin pari kertaa käynnissä läpi ja sitten ravissa. Ihme toimii paremmin jos sen eteenpäinpyrkimyksen saa kohdilleen. Se taipuu paremmin ja uralta lähteminen onnistuu. Nyt osasin ratsastaa sitä eteenpäin sopivasti että sain kaarteet sun muut mentyä ihan kivasti. Ihmeen raviin istuminen oli taas vähän hakusessa, mutta onnistui. Sain sen liikkumaan aika hyvin ja molemmat osat harjoituksesta menivät hyvin. Pari kertaa volteista tuli kananmunan muotoisia ja niin edelleen, mutta parani koko ajan!

Ravien jälkeen otettiin laukkaa niin, että se suora kaviouran sisäpuolella laukattiin ja toiselle pitkälle sivulle tehtiin laukkavoltti. Ihmeen kanssa haettiin ensin laukkaa, minkä osasin tällä kertaa nostaa yllättävän hyvin! Laukkavoltin kanssa mentiin niin, että nostettiin laukka vasta voltin puolessa välissä tai lopussa. Ihme tekee laukassa sitä, että se lopettaa laukan oman mielensä mukaan. Sain laukan pysymään usein loppuun asti, mutta joskus en ollut apujeni kanssa tarpeeksi nopea.

Tunti meni kuitenkin hyvin ja vaikka tehdään tosi perus juttuja, joka kerta tajuaa jotain uutta ja saa erilaisen näkökulman ratsastamiseen. Tunneilta saa myös tosi kivoja ideoita Väiskin kanssa tekemiseen ja ennen kaikkea motivaatiota!

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

#14: Tauot veks!

Heippa! Nyt kun oli ratsastustunneilta taukoa kaksi viikkoa, kertyi Väiskillekin kahden viikon loma siinä samalla. Perjantaina kävinkin sitten tunnilla kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen, ja Ihme meni tosi kivasti. Tästä kirjoitan varmaankin oman postauksensa.

Väiski on pienten taukojen, siis muutamien päivien, jälkeen ollut täynnä virtaa ja temppuja. Nyt kun taukoa oli sen kaksi viikkoa, oli Väiski oikein mukava joka tilanteessa. Ratsastaessakin mukavasti avuilla ja kuunteli apuja vänkäämättä koko ajan vastaan. Meillä olikin siis oikein leppoisa noin tunnin mittainen maastolenkki. Valitsin reitiksi pehmeämmän hiekkatien ihan koska halusin ottaa Väiskin kanssa ravia ja laukkaa tunnustellen miten se liikkuu. Ja miten se reagoi jos annan sen vain mennä omaa vauhtia...

Väiskin laukasta huomaa että se on melko voimatonta. Laukka ei esimerkiksi nouse terävästi, vaan pienen kiihdytyksen jälkeen. Ja olen huono kuvailemaan, mutta se tuntuu jotenkin niin erilaiselta ja hauskalta. Ravia Väiski sai mennä myöhemmin pidemmällä ohjalla rennosti. En ihan osannut istua kunnolla Väiskin liikkeissä, vaikka ne ovat tosi tasaisia ja rauhallisia.

Mutta maastolenkki oli ihana ja Väiski meni tosi hyvin. Se on kehittynyt liikenteessä liikkumisessa tosi kivasti! Autojen voi antaa mennä ohi ilman kauheaa draamaa. Traktorit ovat silti aivan hirveitä! siis hyppäsin selästä loppumatkasta potkimaan lannat pois tieltä ja takaa tuli traktori. Jos olisin istunut selässä olisi Väiski juossut kotiin ja vauhdilla. Olin kuitenkin maassa ja yritin rauhoitella pientä. Toiselle meinasi paniikki iskeä. Traktorikuskilta olisin odottanut hieman tilannetajua, koska Väiskistä näki selvästi että toista pelottaa, että olisi pysynyt hieman kauempana eikä tullut ihan perässä. Tilanteesta selvittiin kuitenkin. 


 Mutta kuvasin siis lyhyen videopostauksen, mikä oli yksin hieman hankalaa. Mutta jotain sain kasaan ja toivottavasti tykkäätte!