#6: Minä ratsastajana

Heippa! Edellisen postauksen jälkeen halusin kirjoittaa samantyylisen ratsastuspuolestakin. Tästä tuli tosin hieman faktatyylinen, vaikka en usko sen haittaavan ketään. Mutta koska melkein valmiiden postausten hiomisessa on venynyt, sai tämäkin olla luonnoksissa aika kauan. Varmaan pari viikkoa jos tarkkoja ollaan? Mutta nyt se on ulkona ja Emman ottamat kuvat pääsevät jälleen esille! Jospa pian saisin jotain uutta videotakin muokattua jos saisin porukkaa kuvailemaan..

Kuvituskuviksi pääsevät Tyynen ratsastuskuvat viime keväältä

... Ratsastaessa pyrin pitämään istuntani mahdollisimman hyvänä ja keskittyä pitämään esimerkiksi jalat oikealla paikallaan. Mulla on estepenkeissä istuessa tapana siirtää jalka aivan liian eteen, mikä näyttää sivusta katsottuna kuin istuisi normaalisti tuolilla. Nyt kun huomasin istuvani ryhdikkäästi Aatulla, samalla kädet valuvat taas harjaan enkä saa pidettyä niitä ylempänä. Vaikka eihän se ole tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä, mutta omaan silmään näyttää häiritsevältä. Ja loppujen lopuksi jos alkaa keskittyä liikaa istuntaan huomaa ratsastavansa niin että se näyttää nätiltä, eikä niin että saisi täydellisen tuntuman ja kontrollin hevoseen.

... Vaikka ratsastaessa mikään muu ei onnistuisi, haluan pitää ainakin askellajin itse valitsemanani. En esimerkiksi halua laukata jos haluan hioa ravia hieman hienommaksi. Kun saa aikaan oikein hyvää ravia tulee sellainen kunnon kouluratsastaja-olo, joka tuntuu aika mahtavalta, pakko tunnustaa. Niin siis jos saa paketin rullaamaan. Toki laukkakin on hauskaa, mutta ravissa koen jotenkin jotain suurempaa. Ehkä se on se sisäinen koulutuuppari, joka alkaa heräilemään. Hassua, minä kun olen pitänyt itseäni esteiden hyppijänä!

Istunta... Mikä olet?

...  Mikä musta on hassuinta, on se, että joidenkin hevosten kohdalla tulee sellainen fiilis, että haluan kärrätä sen maneesille ja tuuppailla maneesissa oikein kunnolla tai hypätä pari pomppua. En edes muista kuinka monen hevosen kohdalla tätä on tullut. Usein sitä vain näkee sielunsa silmin itsensä maneesissa menemässä. Hauska tunne itseasiassa! Mistähän lie tullutkin tällainen (ei ainakaan mukavuudenhaluisen ihmisen toiveista, pyh).

... Vaikka musta saisikin ensimmäisenä sen käsityksen, että olen tosi rohkea ja koko ajan menossa, usein olen kuitenkin uusien ideoiden ja hevosten kohdalla kävelemässä taaksepäin ja mongertamassa jotain ei kiitoksen tapaista. Voi, montakohan kertaa olen mennyt rättinä mukana tai matkustellut hiljaa, koska uusien hevosten kanssa en uskalla käyttää apuja ja istuntaa, ylipäätään ratsastaa, ollenkaan. Välillä pelkkä matkustelukin on hyväksi, mutta yleensä pitää ratsastaa kunnolla. Riippuu ihan hevosesta. Ja vaikka olisikin uusien ideoiden kanssa vähän jänistämässä, usein seurassa on joku, joka saa mut innostumaan uudestaan ja yrittämään. Tunnistat varmaan itsesi jos luet tätä ja muistelet viimeisintä päähänpistoa Aatun kanssa.

... Parin viikon tauko muiden ratsastajien kohdalla saattaa auttaa motivoitumisessa ja tauon jälkeen saattaa lähteä tallille ihan eri tavalla motivoituneena. Mulla se menee päinvastoin, koska nyt olen melkein viikon ollut käymättä kertaakaan tallilla ja huomaan miettiväni, että en kyllä huomennakaan jaksa. Tavallaan se paikallaan oleminen jää päälle ja tulee lyhyessä ajassa tavaksi. Tietysti olisi eri asia jos kävisi joka päivä tallilla ja silloin se parin päivän tauko saattaisi tehdä hyvää, mutta koska mun tallikäynnit rajoittuu aika vahvasti viikonloppuun paitsi koeviikkojen loppupuolella ja valoisampina vuodenaikoina, ei voida puhua tästä kahden päivän rentouttavasta tallilomasta.

Kohta on joulu! Ihanaa joulunodotusta kaikille ja tsemppiä viimeisiin koulupäiviin!