#37: Vuoden kohokohdat Väiskin kanssa

Heippa! Näin joulun alla on hyvä pysähtyä hetkeksi ja miettiä mennyttä vuotta. Väiskin kanssa mun vuosi on ollut rikkaampi kuin olisin voinut kuvitella. Ilman tuota höpsöä otusta tilanteeni olisi varmasti paljon huonompi ja elämäni tylsempää. Turpaterapia virallisesti toimii! 

Tänä vuonna tein kyllä Väiskin kanssa kaikenlaista, mistä osan olin ajatellut jättää ensi vuodelle. Muutenkin tehtiin paljon monipuolisemmin juttuja kuin olin etukäteen ajatellut. Tässä muutama näin mainitakseni:

… Meidän ekat hypyt! Nämä olin ajatellut jättää ensi vuodelle, tai viimeistään syksylle. Niin kuitenkin kävi, että kesällä kevyen maastolenkin jälkeen käytiin vielä pomppimassa kavaletin korkuisia esteitä. Hypättiin myöhemmin kesällä uudestaan ja vähän isompia esteitä. Nämäkin menivät tosi kivasti ja jäi hyvä mieli. Syksyllä hypättiin vielä pari kertaa. Väiski hyppi kyllä paljon omiaan, koska kelien viilennyttyä se keräsi vähän liikaa virtaa. Mutta hyppääminen on mukavaa ja Väiski tykkää siitä selvästi enemmän kuin sileällä menemisestä. Nyt talven aikana olisi mahtavaa jos päästäisiin maneesille hyppäämään pari kertaa. Tuntikaan ei olisi paha idea.

… Ekat pitemmät maastolenkit! Mulla oli aluksi lupa mennä Väiskin kanssa vain kauemmas pihatielle, mutta keväällä saatiin lupa lähteä myös isommille teille seikkailemaan. Tehtiin sitten pitempiä maastolenkkejä eri suuntiin. Varsinkin syksyllä tuli tehtyä monen tunnin mittaisia lenkkejä, kun saatiin kaveri maastoreissuille. Syksyllä pistettiin Väiski kenkään, joten enää se ei arkonut maastossa ja päästiin menemään paremmin ja kauemmas. Löytyi muutama ihan super kiva lenkki, jotka on nyt jääneet lemppareiksi.

… Uimareissut! Pitkään aikaan en ole käynyt hevosen kanssa uimassa, mutta nyt loppukesästä mulle vinkattiin rannasta jonne saisin mennä uittamaan Väiskiä. Kauhean monta kertaa ei keretty uimaan kun kelit alkoivat kylmenemään. Väiski kuitenkin tykkää uimisesta ja läiskyttää vettä aina ihan innoissaan. Vähän harmittaa ettei tullut ajatelleeksi uittamista aikaisemmin kesällä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ollaanpahan valmiita ensi kesää ajatellen! Heti mennään polskuttelemaan kun ei ole enää pelkoa vilustumisesta.

… Ilman satulaa köpöttelyt! Väiski on rakenteeltaan aika samanlainen kuin mitä Arru oli, ja sen kanssa seikkailin melkein aina ilman satulaa, joten Väiskin kanssa oli kokeiltava myös. Ensimmäisen kerran kokeiltiin kevättalvella tarhassa. Siitä sitten seuraavan kerran kesällä isommalla pellolla, mikä ei ehkä ollut hyvä idea. Mutta syksyllä kävin Väiskin kanssa maastossa lyhyen lenkin ilman satulaa ja se toimi hyvin. Kävin myös muutaman pidemmän lenkin ilman satulaa maastoreissun ja nekin menivät kivasti. Ja vaikka Väiski yleensä koheltaa yritti se silti kantaa mut maastosta ehjänä pois.

… Sänkkärilaukat! Yllätyin todella paljon miten kovaa tuollainen poni voikaan laukata! Kerettiin syksyn aikana laukkaamaan sänkkäreillä ja paremmilla maastopoluilla aika paljon, minkä johdosta myös mun kevyt istunta parani. Joskus Väiski innostui heittämään ilopukin, mutta se ei ole vaarallista. Pieni spurtti silloin tällöin tekee vain hyvää. 

c. Terhi Piispa-Helisten

… Ja ennen kaikkea se, että olen saanut touhuilla Väiskin kanssa jo vuoden! En uskalla edes kuvitella, kuinka tylsää arkeni saattaisi olla ilman Väiskin omalaatuisia tempauksia. Väiskin kautta olen saanut paljon kivoja kokemuksia ja oppinut uutta. Vaikka välillä on tullut alamäkeä ja ollaan menty taaksepäin harppauksia, en silti vaihtaisi pois päivääkään yhdessä vietetystä ajasta! 

#36: Tunti Poltteella ilman satulaa

Heippa! Yritän nyt kehitellä jotain uutta postattavaa tuntien lisäksi. Ajattelin kuitenkin tulla jakamaan tämän tunnin tänne. Itse tykkäsin tunnista paljon ja meni tosi mukavasti! Pitää mennä nyt talvella useammin ilman satulaa kun onnistuu näin kivasti.

Mutta menin siis Poltteella perjantai 7.12 päivän tunnin. Olen mennyt sillä aikaisemmin vain yhden tunnin, mikä meni mukavasti. Se oli tosin syksyllä, joten korkea aikakin mennä uudestaan. Hyppäsin jakkaralta selkään, koska ei ollut mitään toivoa päästä ilman apuja. Polte on siis korkeampi kuin Väiski, enkä pääse enää senkään selkään ilman satulaa omin voimin.

Mutta takaisin tuntiin. Mentiin loivaa kiemurauraa. Alkuun oikean pohkeen apujen läpi meneminen oli työn ja tuskan takana, mutta parani pikkuhiljaa. Sain Poltteen taipumaan ihan kivasti. Käynnin piti olla vähän aktiivisempaa kuin se mitä sain ratsastettua. Varsinkin kun lisättiin harjoitukseen voltti uralle päin, olisi Poltteen käynti saanut olla aktiivisempaa. Voltilla mun piti katsoa, että istun keskellä. Meinasin valua joka voltilla hieman keskustan suuntaan, ja huomasin sen itse jo alussa.

Tehtiin samaa ravissa ja sujui heti paljon paremmin. Kaarteista tuli paljon kaarevampia ja volteista pyöreämpiä. Poltteella oli yllättävän mukava ravi istua ilman satulaa. Ravissakin piti pitää huolta että se pysyy aktiivisena. Varsinkin volttien aikana tarvitsi vähän lisävahvistusta aktiivisuudelle. Polte taipui kuitenkin kivasti ja ravasi rennosti, mikä on tärkeintä.

Tehtiin vielä pohkeenväistöjä molemmilla pitkillä sivuilla. Ensin väistettiin kentän keskelle päin ja puolesta välistä pitkää sivua väistettiin takaisin uralle. Polte väisti vasemmalle paljon paremmin, oikealle väistäessä mun piti keskittyä paljon enemmän suoruuteen ja pidätteiden tekemiseen, että liikettä tulisi myös sivulle. Saatiin muutamia tosi kivoja väistöjä. Väistöt on aina olleet mulle vähän haastavampia ja vaativat kunnolla ajatusta.

Loppuun ravattiin vielä koko kenttää hyödyntäen, eli tehtiin voltteja ja ympyröitä yms. Polte rentoutui tässä vaiheessa vielä tosi kivasti ja meni kuulemma jossain sellaisessa C-tason peräänannossa. Tunnista on tässä vaiheessa yli viikko, joten muisti saattaa pätkiä. Mutta tuli tosi kivaa ravia ja tuntui selkään hyvin rennolta ja siltä, ettei vain liikutella jalkoja vähän sinne päin.

Tunnista jäi muutenkin tosi hyvä fiilis ja ilman satulaa meneminen on yksi mun suosikkijutuista talvella! Samalla tuli koeajettua uusi kypärä, josta ehkä kerron lisää jossain vaiheessa. Tämä postaus saattaa tuntua hieman sekavalta, mutta siitä en voi kuin pahoitella. Näin väsyneenä ajatus ei oikein kulje. Mutta tunneilta ei ole taukoa tässä joulun aikana ja uutena vuotenakaan ei taida sattua tunnit samaan aikaan rakettien ammunnan kanssa.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

#35: Talvijuttuja

Heippa! Nyt tulee vähän sekalaisesti kaikkea asiaa, koska en osannut jäsennellä näitä omiin postauksiinsa. Joulukuun alettua voidaan hiljaa todeta tätä vuotta olevan jäljellä enää alle kuukausi. Hyvä hetki pohtia, mitä tänä vuonna onkaan tapahtunut ja tavoitteita ensi vuodelle. Pitää varmaan itsekin kirjoittaa jonkunlainen postaus tämän vuoden jutuista.

Nyt viikonloppuna korkattiin hankikausi ihanassa lumisessa säässä! Väiski on onneksi kasvattanut itselleen kunnon mammutinturkin, joten se pärjää. Kylkiinsä se oli saanut kunnon jääkiteet, joita sitten yritin mahdollisimman hellävaraisesti irrotella. Tilsakumit muuten ovat aika pakollinen hankinta tähän väliin, koska sain kaivaa tilsoja kaksin käsin pois kavioista. Varsinkin etusiin muodostui kunnon tilsat, paljon pahemmat kuin takasiin. Mutta päästiin pellolle asti vaikka idiootti kuski ei muistanut ottaa kaviokoukkua taskuun (*facepalm*). Väiski oli innoissaan menossa pienessä hangessa ja oli selvästi hauskaa. Uskalsin vähän laukata pitemmästä aikaa ja Väiski menikin nätisti. Ravissa edelleen rentona ja taaskin yritti vähän saada joustoa askeliin. Ihana miten toinen yrittää kunhan sen saa keskittymään!

Väiski on ollut nyt viime aikoina tosi hyvä mennä. Varsinkin ravissa se on ollut tosi rento ja keskittynyt enemmän työntekoon kuin ylimääräiseen säheltämiseen. En tiedä johtuuko se enemmän treenimaisemien vai kuolaimen muutoksesta. Nyt ei olla hetkeen menty ns. omalla pellolla vaan lähdetty lyhyen matkan päähän suuremmalle pellolle missä mentiin kesällä ja Väiski meni jo silloin siellä paremmin. Omalla pellolla Väiski ei ole oikeastaan kertaakaan toiminut mun ratsastamana kunnolla, vaan aina näyttänyt kaikki temppunsa ja tämän takia ollut ihan hikimärkä ennen kuin on ehtinyt edes ravaamaan kunnolla.
Kuolainkin on vaihdettu suorasta olympiaan ja ohja toiseen renkaaseen. Ennen kuin joku tulee kauhistelemaan kuinka vahva kuolain, niin Väiski on ollut nyt paljon parempi ja pidätteet ovat menneet paremmin perille. Väiskikin on tuntunut tyytyväisemmältä kun ei ole tarvinnut jäädä koko ajan jarruttamaan, se ei tykkää jos ottaa koko ajan suusta ja vahvasti. Lähinnä lähdettiin vaihtamaan kuolainta koska jarrut meinasivat hävitä huolestuttavan usein. Olympia on toiminut nyt hyvin, katsotaan jos vaihdan suoran taas kesäksi.

Mun koulukiireet ovat helpottaneet huimasti, kun saatiin koeviikko suoritettua ja uusi jakso käyntiin. Mulla on tässä jaksossa vain kolme kurssia, joten hypäreitä on runsaasti! En tanssi wanhoja, joten... Vapaata aikaa opiskeluun jää vaikka kuinka paljon jopa koulupäivän aikana. Perjantaina mulla on vain yksi tunti aamulla, joten viikonloppu alkaa ajoissa!

Tämä talvi on lähtenyt kyllä mukavasti käyntiin. Toivotaan että selvitään vielä kauan ilman vastoinkäymisiä! Mutta ihanaa joulukuun alkua kaikille!

#34: Ratsastustunti ilman satulaa

Heippa! Ajattelin tähän väliin kirjoittaa taas tuntipostauksen, koska miksipä ei. Mulla oli neljän viikon tauko tunneilta abipäivän vuoksi, joten väsymyksestä huolimatta tunti oli ihan mukava lisä koeviikolle. 

Saavuin tallille perjantaina siis ihan hyvissä ajoin laittamaan heppoja kuntoon. Meitä oli tunnilla kolme ja sain kaverini kanssa ratkaistavaksi kumpi menee Ihmeellä ja kumpi Ollella. Valitsin itselleni Ihmeen, koska idea jarruttelusta ei oikein napannut näin väsymykseltään. En tiedä mistä alitajunnan osasta tuli idea mennä ilman satulaa, mutta päätin toteuttaa tämän idean. Suunnilleen viikon selkäkivuista kärsineenä vähän mietin selässä kestämistä, tai ennen kaikkea sinne pääsemistä.

Tunnilla keskityttiin siis kulmien ratsastamiseen kunnolla ja suoruuteen. Mentiin uran sisäpuolella ja varottiin aina välillä ratsastamasta Pörrin päälle. Ihme tuntui paljon reippaammalta ilman satulaa. Sitä ei käynnissäkään tarvinnut ratsastaa vahvasti eteen ja sain sen taipumaan kivasti. Välillä piti vähän varoa ettei kulma mennyt pitkäksi. 

Ja sitten samaa ravissa, mutta pitkille sivuille pidäte melkein käyntiin asti ja sitten reippaasti eteenpäin. Ihmeen ravissa on yllättävän mukava istua ilman satulaa. Se ei töksötä samalla tavalla kuin satulan kanssa kun yrittää keventää. Ja tässäkin Ihme tuntui paljon reippaammalta kuin satulan kanssa. Itse piti muistaa kulmia ratsastaessa aina suoristaa kulman jälkeen. Liian usein jäi suoristamatta, vaikka Ihme meni ihan hyvin suoraan itsekin. 

Lopuksi laukattiin pitkän sivun puolesta välistä toisen pitkän sivun puoleen väliin. Ihmeen kanssa mulla eivät ole laukat onnistuneet viimeaikoina kovin kummoisesti, joten hieman skeptisesti liikkeelle. Mulla on iskenyt pienimuotoinen kriisi laukka-apujen kanssa, koska tuntuu ettei niitä osaa antaa oikein, kun laukat eivät nouse. Nyt kuitenkin sain Ihmeen laukkaamaan parhaiten tähän mennessä. Alkuun pari kertaa meni yrittämiseen kunnes saatiin ensimmäinen onnistunut nosto. Ihmeellä pitää saada pari hyvää nostoa ennen kuin homma lähtee rullaamaan. Nyt tuli aika energistäkin laukkaa. Oikeasti parasta laukkaa mitä oon saanut Ihmeen kertaakaan menemään. Välillä vähän hirvitti kestääkö selässä kun meinasi valua, mutta kestin kuitenkin.

Tallille oli viritetty jouluvalot! Pahoittelut kuvan laadusta :(

Tekee välillä hyvää mennä ilman satulaa. Huomasin omasta istunnasta käsieni olevan vähän epämääräisesti. Kannan ne jotenkin ihmeellisesti, en ihan tarkkaan tiedä itsekään. Ryhtikin taisi olla ehkä vähän sinne päin, muttei kuitenkaan ihan. Laukassa huomasin, etten purista ilman satulaa mentäessä pohkeella koko aikaa. Pystyin pitämään jalan suhteellisen rentona. Tämän johdosta Ihmekin laukkasi paremmin. Jossain vaiheessa tajusin myös pitää keskikropan jäntevämpänä... Niin paljon mitä pitäisi korjata istunnassa, mutta jos jätetään istuntaremppa keväälle kun ei tarvitse piiloutua enää paksun vaatekerroksen alle. 

Seuraava tunti onkin sitten joulukuussa itsenäisyyspäivän jälkeen. Olisi mahtava saada joku kuvaamaan tuntia tai mennä yksärille. Tätä olen vähän miettinyt, jos viimeistään keväällä Eurotourin jälkeen ottaisi yhden tai pari yksäriä. Mikään ei ole niin mahtavaa kuin open jakamaton huomio ;)

#33: Se postaus jolle en keksinyt nimeä

Heippa! Meille tuli Väiskin kanssa vähän yli viikko sitten vuosi yhteistä matkaa täyteen, vaikka sitä ei oikein ehdittykään juhlistaa. Käytiin kuitenkin parin tunnin maastoreissulla ja ponilla oli alkuun menohaluja kuin täysiverisellä. 

Itse asiassa menohaluja on ollut koko syksyn siitä asti, kun kelit viilenivät. Väiski on kerännyt virtaa kunnolla ja menee hyvä tovi, että sen saa keskittymään selästä tuleviin ohjeisiin. Joskus virta purkautuu kunnon riehunnalla ja joskus tyytyy vain kävelemään reippaammin. Välillä on saanut roikkua kynsin hampain että kestää menossa mukana. Nyt ollaan kuitenkin maastoiltu ja siellä voi aina välillä purkaa tuota ylimääräiseksi kerääntynyttä energiaa. Alkumatkasta Väiski yleensä kävelee reippaammin ja ravailee paikallaan, mutta asettuu kyllä myöhemmin. 

Mä oon yrittänyt keksiä jotain apuja tälle syksyiselle energian keräilylle ja riehumisille. Nyt meillä on ollut Väiskin kanssa testissä olympia tukiremmillä. Kokeilen nyt vähän eri kuolamia ja haen erilaista vaikutusta. Olympialla Väiskistä tulee jossain vaiheessa ainakin maastossa kauhean laiska ja se alkaa painamaan ohjalle. Muutenkin se kävelee turpa maassa mutta liikkuu kyllä pyydettäessä. Tämä ei tunnu kauhean sopivalta, joten katsotaan mitä keksin seuraavaksi. Lähinnä haen vähän lisäjarrua koulutuuppailuihin. Vähään aikaan ei olekaan tuuppailtu kunnolla, joten pitää joku päivä lähteä! Samalla tulisi testattua olympia ihan kunnolla sopiiko vai ei.

Viime viikolla mennessäni tallille säikähdin onko Väiskillä ähky. Meni onneksi oman ylireagoinnin piikkiin, toisella olikin mökö-mökö -päivä, kun ei enää pääse syömään vihreää, ei ole enää kokonaista paalia pihatossa ja joutui pienempään tarhaan. Taluttelin sitä sen kaksi tuntia, mutta saipahan liikettä molemmille! Hitsin otus kerkesi puraista mua kädestä ja siihen tuli kunnon mustelma. 

Hyppääminen laitetaan nyt talvitauolle. Kerettiin hyppäämään tänä vuonna suunnilleen neljästi. Ei tavoiteltu kauheasti korkeuksia vaan lähinnä mielen virkistyksenä. Väiski tykkää selvästi enemmän hyppäämisestä kuin sileätyöskentelystä. Se syttyy eri tavalla ja innostuu kunnolla, enkä oikein tiedä onko se kovin positiivinen asia vauhdin lisääntyessä.. Mutta ollaan saatu tosi hyviäkin hyppyjä eikä vielä kauhean montaa kieltoa. Nekin pääasiassa ensimmäisiltä hypyiltä. Olisi ihan huippua päästä talvella maneesille hyppäämään pari kertaa ja vaikka tunnillekin!

Nyt odotellaan innolla lumen tuloa. Hangen ei tarvitsisi olla samanlainen metrin korkuinen kuin viime vuonna tai joudun auraamaan Väiskille pellolle kentän! Mutta hanki voisi jarruttaa vähän tuota ylipirteää riehumista, koska vähällä en päästä sen takia että voimat riehutaan heti alkuun pois viidessä minuutissa. Muutenkin rauhoittuminen olisi suotavaa, koska mä tykkään edetä rauhassa varsinkin silloin, kun yritän vääntää peukalo keskellä kämmentä jotain koululiikkeitä.

Tässä nyt oli vähän sekalaisesti kaikkea, mutta ihan kohta alkavan koeviikon takia mun ajatukset eivät ole kovinkaan hyvin kasassa. Johtuu varmaan kellojen käännöstä ja aikaisemmasta pimeän tulosta, mutta väsyttää ihan kauheasti eikä tallillekaan jaksaisi lähteä. Maanantaina Väiskillä on kuitenkin kengitys ja saa nähdä mitkä popot herra saa jalkaansa tällä kertaa. Vielä kun ei ole lunta tai jäätä, ei tekisi mieli laitattaa hokkeja, mutta toisaalta koskaan ei tiedä milloin paikat jäätyy ja pitäisikö sitten kahden viikon päästä soittaa kenkääjälle että kesäkengät livettävät. Onneksi en omista itse yhtään hevosta :)
Mutta palaillaan taas juttuun kunhan koeviikko hellittää!

#32: Viikonlopun ratsastukset 3 eri hevosella

Heippa! Otsikosta voi päätellä mun istuneen vaikka missä satulassa viikonlopun aikana. Mun viikonloppu alkaa automaattisesti siitä, kun perjantaina kävelen koulun ovista ulos ja suuntaan ratsastustunnille. Viikonloppuna mulla oli kaksi ylimääräistä tuntia, koska menin ilmoittautumaan apujen käyttöä käsittelevälle kurssille, jossa koin taas hieman onnistumisen hetkiä.

Perjantai 12.10

Perjantain tunnille sain Ollen. Vähän väsytti, joten en olisi kauheasti jaksanut alkaa jarruttelemaan ketään, tai vastapainoisesti ajamaan eteen. Ollelle vaihdettiin kuitenkin pelhamit nivelen tilalle, joten pidätteet menisivät vähän paremmin perille. 

Tunnilla käveltiin keskellä olevaa suorakulmiota ympäri uran sisäpuolella. Pyrittiin ratsastamaan sivut kunnolla suoraan ja kulmat kunnolla. Meitä tulee olemaan tunnilla nyt kolme, joten pitää tehdä erinäköisiä ratkaisuja tilan saamiseen. Aika usein oikaistiin Ollen kanssa kentän halki toiselle puolelle.

Jatkettiin samaa ravissa ja Ollen kanssa tärkeintä on se, että pidätteet menevät perille ja heppa ravaa rennosti ja kiirehtimättä. Sen askeleisiin tulee tosi helposti joustoa kun sen saa odottamaan. Ollella tämä jousto tulee yllättävän helposti muihin hevosiin verrattuna. Jarruttaa vain vähäsen ja on itse rauhallinen.

Ravaamisen jälkeen tehtiin takaosakäännöksiä kulmiin. Koskaan en ole saanut kunnon ohjeita takaosakäännösten tekemiseen, mutta silti ne tulevat jostain selkärangasta ja tottumuksesta. Ollen kanssa piti olla tarkkana, ettei se vain kävele kaarretta. Katsoin siis viisaammaksi pysähtyä ja siirtää etuosaa vasta sitten. Saatiin tehtyä tosi monta onnistunutta käännöstä molempiin kierroksiin.

Käännösten jälkeen laukkaa. Tarkoitus oli laukata tätä suorakulmiota ympäri ja kääntää kulmissa etuosaa. Tässä vaiheessa mulla meni sormi suuhun kun yritin samalla ylläpitää laukkaa, laukata rauhallisesti ja varoa törmäilemästä keneenkään. Muutaman kerran onnistuttiin laukkaamaan kaarteet hyvin. Lähinnä odotin milloin Olle alkaa paahtaa kun kentällä on kaksi muuta laukkaamassa samaan aikaan. Kuulemma Olle oli tehnyt tätä samaa harjoitusta eilen ja mennyt oikein nätisti ollessaan yksin kentällä. Lopputunnista vielä ravia pitkin ohjin ympäri kenttää.

Lauantai 13.10

Lauantaina mulla olikin sitten tunti Valdella aamupäivästä. Viimeksi olen mennyt Valdella varmaan puoli vuotta sitten, joten hieman eksynyt olo taas "uuden" hevosen selässä. Alkutunnista otettiin pysähdyksiä ja peruutuksia. Valde painoi aika ajoin ohjalle oikein kunnolla ja mun piti saada nostettua sen niskaa, jotta kokoaminen olisi mahdollista. Kun peruutukset alkoivat onnistumaan piti peruutuksesta lähteä raviin. Aluksi sain hakea hieman nopeampia reaktioita, mutta meni ihan mukavasti. 

Viimeisestä peruutuksesta ja raviin siirtymisestä jatkettiin ravilla. Yritettiin aktivoida takajalkoja enemmän ja pikkuhiljaa. Varmaan tarpeetonta sanoa, että taas tuli mikki merihädässä -fiilis. Hieman hukassa mitä olisi pitänyt tehdä, hups..

Siirryttiin päätyyn neljän tötterön ympärille ympyrälle. Kulmiin taas takaosakäännöksiä. Valden kanssa onnistui ja kun sain taas homman juonesta kiinni ei tarvinnut enää pysähtyä, hidastaa vain. Nämä alkoivat onnistua, joten sitten laukassa etuosan siirtämistä kulmissa. Mulla eteen tuli taas se perus ongelma: laukka-avut. Mulla laukan nostaminen tuottaa lähes aina kunnon ongelmia paria hevosta lukuun ottamatta. Menikin hyvä tovi saada laukka nostettua ja jatkumaan muutamaa metriä pidempään. Saatiin kuitenkin tehtyä muutama hyvä kaarre, vaikka olin pihalla siitä, mitä piti tehdä.

Lauantaina en jättänyt heppailuja yhteen tuntiin, vaan lähdin illemmasta vielä tallille maastoilemaan Väiskin kanssa. Onneksi Emma lähti mukaan seikkailemaan pikku lenkin. Mentiin varmaan tunnin lenkki. Väiski keksi suunnilleen puolessa välissä miten ojien yli mennään, joten se siis puikkelehti ojan yli pusikkoon ja takaisin tielle varmaan kilometrin verran. Hämmentävintä tässä on se, ettei muutama päivä sitten saanut Väiskiä menemään ojan yli millään, ainut oli matkaa jatkava Maya mikä sai Väiskiin liikettä. Nyt se meni aivan itse ja selvästi tyytyväisen näköisenä itseensä. Siinä vaiheessa piti stopata kun oli menossa syvempään ja paljon jyrkempään ojaan ilmeellä "kato äiti osaan ihan itse!" 

Sitten pientä hevosta järkytti joessa räpistelevä lintu, joka lensi aika rimaa hipoen sillan yli pari metriä Väiskin turvan edestä. Pitkään jäi katsomaan linnun perään selvästi järkyttyneenä.

Sunnuntai 14.10

Ja sunnuntaina viimeinen tunti. Aloitettiin taas pysähdys-peruutus jutuilla, mutta nyt piti nostaa laukka peruutuksesta. Voitte kuvitella epäuskoisen ilmeeni kun miettii, miten hyvin eilen onnistui. Sain kuitenkin nostettua muutaman hyvän laukan ja ylläpidettyä sitä. 

Pääasiana tunnilla oli kuitenkin taivutukset. Mentiin pitkää sivua aluksi avotaivutusta. Olisin saanut vaikuttaa enemmän ja sainkin kuulla olleeni edellisenä päivänä paljon tehokkaampi. Avotaivutuksessa en uskaltanut käyttää apuja tarpeeksi vahvasti, koska tuntui, että Valde kääntyisi oikeasti voltille jos käytän apuja vahvemmin. Tuli hetkittäin hienoakin avotaivutusta, mutta selkään lähinnä tuntui ettei hevonen tehnyt mitään erityistä. 

Kun avot alkoivat sujua otettiin pitkän sivun loppuun sulkutaivutusta. Minä pieni ihminen en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt sulkutaivutusta. Silti se onnistui tosi kivasti, itse asiassa paremmin kuin avot. 

Taivutusten lomassa sai tehdä ravivoltin ja muutenkin pätkän ravia. Valdella en tehnyt näitä useinkaan, mutta yhdellä voltilla sain sen ravaamaan tosi kivasti joustavalla askeleella ja höyhenen kevyellä tuntumalla. Juuri samanlaista kuin Ollella perjantaina. Muutama metri, mutta kuitenkin. Huima tunne, kun saa lopulta esiin tuollaista ravia! Lopputunnista ravailtiin vielä pidemmällä ohjalla.

Torstaina hyppäsin Väiskillä ja pitää joku päivä pomppia uudestaan. Täytyy itse vain muistaa antaa Väiskin mennä esteelle rauhassa eikä jäädä painostamaan vaikka se saattaa tehdä esteen jälkeen äkkikäännöksen tai pompata sivulle. Niitä mietitään myöhemmin eikä ennen estettä!

Ja sunnuntainakaan en jättänyt ratsastuksia vain yhteen hevoseen, vaan lähdin Väiskin kanssa pidemmälle maastolenkille. Mittaa tuli suunnilleen 14km ja aikaa meni kaksi tuntia. Väiski päätti jäädä aidan viereen ihmettelemään kahta issikkaa ja lämppäriä, eikä siitä voinut liikkua, kunnes kuskilta loppuivat keinot ja piti hypätä alas selästä. Muuten lenkki oli mukava ja keli tosi lämmin. En muista yhtään, milloin olisi saanut viimeksi lokakuussa mennä suunnilleen t-paidalla. Väiskillekin tuli kunnolla hiki kun talvikarva on kasvanut jo suhteellisen paksuksi. 

Mutta siinä viikonlopun hevosteluista ja nyt mulla on syysloma ja kelit näyttävät joka päivälle aurinkoiselta. Apua, muistaako antaa Vägäbondille yhtään vapaapäivää kun joka päivä tekisi mieli ratsastelemaan ;)

#31: Väiski the turboponi vauhdissa

Heippa! Väiskille kerkesi kertymään neljä vapaapäivää sääolojen takia. Olisin katkaissut vapaapäivien kertymisen kahteen, mutta tuuli vaarallisen paljon ja Väiski oli tarhassakin säpsy, joten ei ole mitään mieltä lähteä riskeeraamaan mitään.

Lauantaina kerkesin vihdoin viimein tallille ja vastassa mulla oli mahaansa kasvatteleva Väpätti. Vaikka se ei kävellyt vastaan kun menin hakemaan, oli se silti lähdössä mielellään töihin. Päätin laittaa hupun. Taisin toivoa sen vähentävän vapaapäivien aikana kerääntynyttä virtaa jotenkin maagisesti..

Yritin vain etsiä kivoja kuvia :)
Viimeinen on tämän päivän kadonneen hanskan etsintäreissulta

Meidän piti mennä Emman luo pellolle hieman tuuppailemaan ja menemään pienen pientä maahan kaivettua ristikkoa. Jo menomatkalla Väiski tuntui tosi energiseltä ja olin laittamassa hanskoja käteen kun huomasin toisen tippuneen jonnekin. Oltiin vasta alkumatkassa! Jatkettiin kuitenkin pellolle asti ja sain kokea taas elämäni pomput. Väiski olisi halunnut laukata suoraan pellon toiseen päähän eikä takaisin kääntyminen volttia varten ei tullut kysymykseenkään. Eikä pellolla voinut ravata rauhassa, vaan piti kärttää lupaa laukalle.

Emma istui mukavasti pellon reunassa tuolissa Väiskin kipittäessä jännittyneenä pitkin peltoa. Mulla meni oikeasti sormi suuhun miettiessä, miten saan tuon otuksen rauhoittumaan ja menemään nätisti. Väiski esitti parhaat temppunsa takapään nostelusta sivuloikkiin. Onneksi selässä pysymistä on tullut treenattua! Sain tuon lopulta rauhoittumaan ja ravaamaan nätisti. Laukattiin hieman ympyrälläkin molempiin suuntiin. Tässä vaiheessa oli jo kunnolla hiki. Ei siis mulla, mutta Väiskillä. Käveltiin hetki pidemmällä ohjalla.

Anteeksi laatu, mutta huppusankari on komeena!

Emma kasasi pienen ristikon, olisikohan ollut max 20cm korkea. Silti sen näkeminen hirvitti, vaikka hyppäsin aamulla ainakin kaksi kertaa isompia esteitä! Jännitys tuli nyt Väiskin energisyydestä ja tuulesta. Oikeasti ihan huomaamatta taivaalle oli ilmestynyt tummia pilviä ja alkanut tuulemaan. Ehdin hypätä Väiskin kanssa muutamia hyppyjä, jotka olivat rauhallisia ja suurimmaksi osaksi hallittuja. Kerran Väiski sinkosi vasemmalle samalla sekuntilla kun jalat pääsivät esteen toiselle puolelle. Roikupa siinä sitten kyydissä. Tämä on yksi Väiskin parhaita puolia kun sen kanssa ei koskaan tule tylsää! Ei varsinkaan kun syysmyrsky iskee niskaan. Alkoi tuulla kunnolla ja sataa vettä vaakatasossa naamaan.

Ja tuo myrsky kesti varmaan viisi minuuttia... Kastuttiinpa kuitenkin. Tallilla otin normaalisti varusteet pois ja heitin ponille viltin niskaan ja lähdettiin kävelemään. Toisin sanoen hakemaan mun kadonnutta ratsastushanskaa. Olin melko varma että se oli tippunut alkumatkasta kun huomasin toisen hävinneen. Ja siellähän se nökötti tien reunassa yksin ja hylättynä. Onneksi ei tarvinnut lähteä ostamaan uusia hanskoja!

Mutta vaikka Väiski osaa olla vapaapäivien jälkeen kettu, on se silti painonsa verran kultaa! Vauhtia saattaa olla joskus liikaa ettei ajatus ehdi perässä, mutta se yleensä hidastuu aikansa ravaamalla/laukkaamalla. Ja mitäpä mun elämä olisi ilman tätä palleroa!

#30: Lauantain estetunti

Heippa! Lauantaina oli kauan odottamani estetunti ja ratsukseni sain Poltteen. En ollut mennyt sillä kertaakaan ennen tuota estetuntia. Hieman jännäsin kuinka pärjään ja miten käyttää apuja. Ihan suotta! Polte oli melko samanlainen mennä kuin Valde, jolla menin pari tuntia keväällä. Mutkaton ja simppeli mennä. Sellainen jonka kanssa on helppo onnistua.

Alkuun ihan vain käveltiin puomien yli. Molemmilla pitkillä sivuilla oli yksi puomi keskellä ja tallin puoleisella lyhyellä sivulla kolme ravipuomia. Kentän keskellä oli neljä puomia, kaksi kummallakin lävistäjällä. Yritin vähän herätellä Poltetta kävelemään aktiivisemmin varsinkin puomien yli. Ratsastin aika sekalaisesti kaikkia, paitsi ravipuomeja, eri suunnista. Ravissa samalla tavalla, varoin vain menemästä toisen ratsukon eteen. Nyt otin mukaan myös kolme ravipuomia, joita meninkin aika useasti.

Ensimmäinen kunnon tehtävä oli mennä toisesta päästä kavaleteiksi kohotetut ravipuomit. Ne olivat hieman lyhyellä välillä Poltteelle, mutta Ihme ei olisi päässyt pidempiä. Polte pääsi tulemaan kavaleteille vähän pitkänä ja pitkällä askeleella, joten aika monet kellahtivat kumoon. Viimeisellä kerralla sain nostettua Poltteen niskaa ja lyhennettyä askelta sopivasti, että päästiin kavalettien yli.

Ennen hyppäämistä laukattiin vielä pitkien sivujen puomien yli. Mentiin ensin vasempaan kierrokseen. Poltteen laukkaa piti välillä aktivoida enemmän, mutta muuten se laukkasi hyvällä rytmillä ja suoritti puomit hyvin. Pari kertaa sen piti ottaa hieman isompi askel että päästään puomin yli.
Vasempaan kierrokseen toisen pitkän sivun puomi nostettiin pystyksi, mutta muuten samalla tavalla. Pysty ei ollut iso, eikä sen yli tarvinnut suuren suurta loikkaa. Polte hyppäsi hyvin ja kun perustempo oli kunnossa, se hyppäsi vaikka välillä tuli lähelle eikä aina ihan keskelle.

Nostettiin sitten toisellekin pitkälle sivulle pysty, ja hypättiin molempia. Polte hyppäsi edelleen hyvin ja meni yli kaikista, vaikka kerran sen piti korjata suuremmalla ja epämääräisellä hypyllä kun tultiin liian lähelle ja askeleet menivät hieman sekaisin. Kestin kuitenkin kyydissä ja tultiin uudestaan tällä kertaa puhtaasti.

Kentän keskellä olleista puomeista tehtiin kaksi ristikkoa ja tehtiin samaa kuin edellisellä estetunnilla. Mentiin ristikoiden kanssa kahdeksikkoa. Ihmeen kanssa tämä oli mulle aivan mahdottoman hankalaa, mutta Polte meni mukavasti. Itse olin apujeni kanssa hidas ja Polte pääsi sujahtamaan esteen jälkeen oikealle enkä saanut kaarretta ratsastettua kunnolla. Lopulta saatiin yksi hyvä kaarre oikeaan kierrokseen.
Ihan loppuun hypättiin pienenä ratana molemmat pystyt ja ristikot. Tässäkin olisin saanut olla kaarteiden kanssa tarkempana ja varsinkin ristikoiden kaarteissa. Päästiin kuitenkin puhtaasti läpi.

Tunti oli kokonaisuutena tosi onnistunut ja mulle jäi hyvät vibat hyppäämisestä. Ennen kaikkea sain keskittyä kaikkeen muuhun kuin patistamaan hevosta eteenpäin. Oli hauska hypätä pidemmästä aikaa. Seuraavalla kerralla kun mulla on tunti niin on myös apujen käyttöä käsittelevä kurssi. En malta odottaa!

#29: Väiskin uudet kengät

Heippa! Nyt on tosiaan asiat paranemaan päin ja päästään Väiskinkin kanssa maastoilemaan kunnolla. Tiistaina kävi siis kengittäjä pistämässä ponin kaviot kuosiin ja voin sanoa, että kaviot näyttävät heti paljon paremmalta. Takaset eivät olleet niin kauhean näköiset, ne olivat kuluneet sopivasti. Etuset olivat kasvaneet vähän pitkäksi ja lähteneet leviämään. Nyt on kuitenkin kaikki valtakunnassa hyvin!

Eilen käytiin kävelemässä maasta käsin varmaan tunnin verran. Lähinnä että tulee jotain liikettä. Oli aamulla kuulemma vedellyt pierupukkilaukkaa, joten kovin pahasti ei voi oudoksua kenkiä. Kävellessä huomasin Väiskin kävelevän hieman hauskasti, varmaan ostettava takasiin hivarit, ihan varuiksi ettei ala hivuttamaan niitä yhteen. 

Tänään hurjastuin ja kiipesin sitten selkään ilman satulaa. Oli aika tuulinen keli, ja hieman odotin Väiskiltä säpsyilyä. Onneksi tämä on viisas otus, joten se meni rauhassa eteenpäin. Hieman säpsyi autojen mennessä ohi, mitä se ei ole koko kesänä tehnyt. Yhtä rekkaa mentiin karkuun metsään, mutta muuten ihan rauhallinen reissu. Ei menty pitkää reissua, suunnilleen puoli tuntia. Väiskistä tulee hieman Arru mieleen sen tynnyrimäisen selän takia. Siinä on hyvä istua, ainut huono puoli on lonkkien lukkiutuminen, auts!

Nyt tällaiset pikaiset kuulumiset ja nyt tarkkaillaan loppuviikon säitä. Mulla on koeviikko meneillään (ja tälläkin hetkellä pitäisi lukea...) joten kokeisiinkin pitää panostaa hieman. Ja jos et vielä seuraa meidän Instagram-tiliä @laukkaava.lihapulla , kannattaa ottaa seuraukseen. Sinne päivitän paljon enemmän ja reaaliajassa! Nyt jatkan kuitenkin lukemista ja illemmalla katson vielä yhden jakson Bonesia. 

#28: Ihmeellisellä tuulella oleva Ihme

Heippa! Perjantaina mulla oli tunti ja menin Ihmeellä. Ennen mun tuntia oli jo yksi tunti, joten ei tarvinnut laittaa heppaa kuntoon. Aika luksusta, viime aikoina olen hieman haikaillut valmiiksi kuntoon laitettujen ratsujen perään, aika lusmu minä. 

Mutta sitten tuntiin. Mentiin puomeja ja alkuasetelma oli sellainen, että toisella pitkällä sivulla oli kaksi puomia pidemmällä välillä ja toisella kolme puomia lähempänä. Alkuun verkkailtiin kuitenkin käynnissä volteilla ja pysähdyksillä. Yritin heti ratsastaa Ihmettä eteenpäin pyrkivämmäksi ja pohkeeseen reagoivaksi. Alkuun se tuntui ihan hyvältä myös ravissa. Se liikkui hyvin ja vastasi pohkeeseen. 

Aloitettiin menemällä niitä kahta pidemmällä välillä olevia puomeja. Lähestyttiin ravissa ja ensimmäisen puomin jälkeen nopea käyntiin hidastus ja takaisin raviin ja toisen puomin yli. Lyhyellä sivulla taas käyntiin siirtyminen ja laukannosto. Tässä varmaan eniten hankaluuksia tuotti laukannosto, koska jostain syystä niistä ei koko tunnin aikana tullut mitään. Puomeilla meni ihan hyvin ja Ihme jäi ravaamaan tosi hidasta ravia kun piti hidastaa käyntiin. Kumpaankaan suuntaan laukannostoista ei oikein tullut mitään. 

Sitten mentiin niitä toisia kolmea puomia ravissa harjoitellen kevyttä istuntaa. Ihme meinasi karata puomeilla uralle, mutta kesti kuitenkin ihan hyvin suoralla linjalla. Mun kevyt istunta on kuulemma parantunut ja sain siitä kehuja. 

Loppuun laukattiin vielä pääty-ympyrällä yhden puomin yli. Tässä vaiheessa teki mieli heittää hanskat tiskiin. Ihme oli muuttunut ensimmäisten puomien jälkeen ihan jännäksi enkä saanut ratsastettua sitä kunnolla kuulolle. En saanut nostettua laukkaa ympyrälle ja jos sain, ei Ihme suostunut kääntymään ympyrälle. Oikeaan kiertosuuntaan saatiin pari hyvää ympyrää. Vasempaan kierrokseen mulla meni suunnilleen moti yrittää. Ihme oli tahmea enkä saanut sitä kunnolla eteen. Päädyin ravaamaan ympyrää enkä edes yrittänyt nostaa laukkaa, kunnes mua tultiin neuvomaan. Saatiin siis pari siedettävää ympyrää tähänkin suuntaan. 

Ihme muuttui siis ihan jännäksi ensimmäisten puomien jälkeen. Se vältteli vasenta pohjetta ja meni oikeaan kierrokseen kauniisti taipuneena, valitettavasti väärään suuntaan. Oikeaan kierrokseen se puski melkein jatkuvasti aitaan kiinni vaikka yritin muistutella pohkeella ja raipalla, ettei sinne voinut mennä. Olen suorastaan onnellinen, ettei tuon kentän aidat ole yhtään vahvempaa tekoa, mun jalkaan olisi nimittäin saattanut sattua pahastikin kun Ihme suunnilleen nojautui aitaan. Tämän lisäksi siitä tuli kauhean tahmea ja mitä enemmän yritin kannustaa sitä eteenpäin, sitä hitaammaksi se muuttui. 

En osannut vastata hevosen tarpeisiin apujeni kanssa ollenkaan. Tunnin puolessa välissä mulle meinasi iskeä epätoivo ja oli toodella lähellä, etten purskahtanut itkuun. Mua alkoi ärsyttämään kun en itse osannut ratsastaa tuon paremmin. Lopputunnista meinasin alkaa itkeä uudestaan, koska tiedän, että osaan mennä paremmin. Eniten tunnilla olin siis pettynyt itseeni. Toivottavasti kahden viikon päästä menee paremmin!

#27:Väiskin pian kunnossa olevat kaviot

Heippa! Väiski on liikkunut viime viikkojen aikana tasaisen tappavaan tahtiin ja on ihme, ellei kunto ala pian nousta. Välillä se on liikkunut kuin rasvattuna ja mennyt tosi hienoa ravia. Joskus taas se on kävellyt samalla lailla kuin minä paljain jaloin pienissä terävissä kivissä. 

Jep, kaviot ovat vaivanneet meitä jo jonkun aikaa. Väiskillä ei siis ole kenkiä ja pärjättiin näin ihan hyvin tähän asti, kunnes alettiin maastoilemaan enemmän. Kovalla tiellä meneminen ei ole kengättömänä hyvä, joten välillä ollaan kävelty sellaisia tipuaskeleita, ettei mitään rajaa. Kengittäjän tuloa odoteltiin reilut kaksi viikkoa muttei mitään alkanut kuulumaan. Omistaja kiireidensä takia ei ollut muistanut koko asiaa.  Nyt kuitenkin saadaan kengittäjä laittamaan tuon kaviot kuntoon. Kovalla tiellä mennessä kengät ovat melkein välttämättömyys.

Ja kovalla tiellähän me ollaan menty viimeaikoina aika paljon. En muista kirjoitinko tänne jo, mutta ollaan käyty Emman ja Mayan kanssa maastoilemassa tiuhaan tahtiin. Väiski nauttii toisen hevosen seurasta ja menee suunnilleen aina rentona. Se haluaa mennä ensimmäisenä joka kerta ja vaikka kapeammalla metsäpolulla se puskee ohi, jos joutuu menemään toisena. Ja vaikka ollaan laukattu sänkkärillä, hyväpohjaisella polulla jne. Väiski ei lähde laukkaamaan aivan hallitsemattomasti, vaikka nostaakin vähän kytkintä ja antaa mennä.

Tietysti ollaan koulutuuppailtu myös! Käytiin yhtenä iltana kentällä menemässä ihan perusjuttuja. Silloin huomasin, kuinka kauheasti Väiski kaatuu kaarteissa ja volteilla sisään päin. Lähinnä ravissa ja laukassa, käynnissä ei ole mitään ongelmaa. Tätä lähdetään korjailemaan parantamalla koordinaatiokykyä ja tasapainoa rämpimällä metsässä. Samalla kasvatetaan kuntoa maastolenkeillä ja reipastempoisilla laukka- ja ravipätkillä. Paljoa se ei vaadi, että alkaa toimimaan taas.

En oikein osaa sanoa tämän esteen tyyppiä, olkoon se vain persoonattomasti joku este

Ennen kaikkea odotan, että pääsen hyppäämään Väiskillä taas! Viimeksi hypättiin kesällä ja silloin meni kivasti. Hypättiin pääasiassa pieniä, sangon korkuisia pystyjä ja yhtä korkeampaa, arviolta 60cm estettä. Emma koitti rakentaa meille kahden esteen sarjan, mutta sille ei saatu yhtä kivoja hyppyjä. Väiski hyppää nuo pienemmät kyselemättä turhia ja sillä on ihanan loiva hyppy. Tuon korkeamman esteen edessä se vähän kysyi mennäänkö, mutta hyppäsi kivasti. Tähän vaan lisää rutiinia pikkuesteillä ja puomeilla. 

#26: Tulevia kursseja

Heippa! Meikäläinen hurahti nyt kursseiluun kunnolla, ja muutaman viikon päästä mulla on edessä estepäivä! Nyt ei ole esteviikonloppua, vaan tuosta kahden viikon päästä on apujen käyttöön liittyvä viikonlopun mittainen kurssi. En voi muuta todeta, kuin että odotan molempia innolla ja RIP rahat. 

Estepäivänä ohjelma on aika simppeli ja liittyy vahvasti puomeihin ja esteisiin. Edellisellä kurssilla mulla oli niin moni asia hukassa hyppäämisen suhteen, joten tämän toivoisi menevän hieman paremmin. Hieman harmittaa ettei seuraavana päivänä päästä jatkamaan siitä mihin edellisenä päivänä jäätiin, mutta jos saan mennä perjantain tunnin samalla hevosella millä hyppään, ei hätä ole tämän näköinen.

Alkukesän hyppyjä Väiskin kanssa, saataisipa kaviot kuntoon ja päästäisiin taas hyppäämään..

Apujen käyttöön liittyvää kurssia odotan mielenkiinnolla, koska aiheena oli apujen käytön lisäksi alkeita ja ajatuksia kohti kokoamista. En tiedä ollenkaan mitä odottaa tältä kurssilta, joten olen aika innoissani. Kokoamisesta ymmärrän hävettävän vähän ja apujen käytössä on aina parannettavaa. Tälläkin kurssilla toivoisin, että saan mennä kaikki kolme tuntia samalla hevosella.

Molemmilta kursseilta odotan pääasiassa uusia oppeja ja näkökulmia asioihin. Esteiden kanssa kaipaan varmuutta ja rutiinia, mutta sitähän saa vain hyppäämällä. Kouluratsastus on kaiken a ja o, joten sen pitää olla kunnossa ennen muita juttuja.
Mun ratsastukseen vaikuttaa paitsi oma mieliala, myös hevosen mieliala. Jos jommallakummalla on huono päivä tulee tunti yleensä menemään keskivertoa huonommin. Toivottavasti ainakin mulla on molempien kurssien aikana hyvä päivä, koska silloin jaksan yrittää paljon kovemmin. 

#25: Formula vai hevonen?

Heippa! Aloitetaan syyskuu ratsastustuntipostauksella perjantailta. Mulla oli siis kolmen viikon tauko tunneista ja ehkä hieman rutiinit hukassa ratsastamisen suhteen, vaikka kävinkin liikuttamassa Väiskiä aktiivisesti tuona aikana mm. sänkkärillä ja kahlaamassa.

Menin tunnilla Ollella ja alkuun hieman jännäsin sen reippautta. Mulla on ikävänä tapana ja tottumuksena ottaa ohjasta kunnolla kun vauhti kiihtyy liikaa ja jarruttaa reippaasti. Ollella tätä ei tehdä, koska se lisää vauhtia. Ja Väiskiäkään ei enää tarvitse jarrutella vaan patistaa eteenpäin, joten mentiin vähän tottumusalueelta pois. 

Alkutunnista tehtiin väistöjä ja sai itse päättää millä systeemillä. Eli kääntääkö ennen pitkää tai lyhyttä sivua ja väistää uralle, uralta pois, ympyrällä... Me päädyttiin Ollen kanssa tekemään niin, että ohjaan sen aitaa päin ja siirrän takaosaa keskelle päin ja siitä väistämistä. Näin siksi, että pohkeesta se lisäsi vain vauhtia eikä malttanut odotella mun ohjeita. Saatiin tosi hyviäki väistöjä kunhan sain Ollea hidastettua ja malttamaan vähän. 

Mentiin sitten ravia ja tehtiin pääty-ympyröitä. Ollen kanssa tein voltteja vähän joka kohtaan, että sain ravin pysymään maltillisena ja pääosin onnistuinkin. Alkuun voltit olivat taas vähän epämuodostuneita ja menikin pari kierrosta että saatiin volteista ympyrän muotoisia. Molempiin suuntiin tuli kivoja isoja voltteja ja ympyröitä.

Ja vielä varmaan tapahtumarikkain osa tunnista, eli laukat. Otettiin laukkaa kolmen voltin avulla ja puolet voltista mentiin (harjoitus)ravia ja viimeisellä neljänneksellä nostettiin laukka. Olle kuumui laukasta kunnolla ja hetkittäin tuntui kuin olisi istunut raketin päällä. Ohjaus sentään toimi ja volteilla oli helpompi hidastaa vauhtia. Varmaan yhtäkään rauhallista vasenta laukkaa ei saatu aikaan, mutta ainakin laukat nousivat! Ja koska en ole mennyt Ollella vähään aikaan unohdin, ettei sillä nosteta laukkaa ulkojalalla.. Tähän hän reagoi pukittamalla. Ei kuitenkaan sellaisia pukkeja joista mut olisi saanut pudotettua, minähän en niin pienistä putoa! 

Oikeaan kierrokseen saatiin rauhallisempaa laukkaa vaikka mentiinkin lähinnä kentän läpi mitä erikoisempia kiemuroita. Nauroinkin, että voisin alkaa suunnitella uusia kouluratsastusteitä. Laukka oli kuitenkin rauhallisempaa ja lopetettiin kun saatiin yksi hyvän rauhallinen pätkä. Lopputunti käveltiin pitkin ohjin. 

Tunti meni kuitenkin suurimmilta osin hyvin ja olen itse tyytyväinen. Parantamisen varaa tietysti on, mutta tärkeintä, että olen itse tyytyväinen ja oli hauskaa. Viikonloppuna ainakin yhden kerran Väiskeilemään jos vaikka veisin sen kentälle ja tekisin samoja juttuja kuin tunnilla. 

#24: Uimareissu hyvässä seurassa!

Heippa! Tämä postaus oli alkuperäisesti tarkoitus omistaa mun motivaation kohteiden muutoksille, mutta kuulostaahan tämä paljon paremmalta! Kyseessä oli Väiskin toinen uimareissu ja ensimmäinen mun ratsastama reissu kun meillä on seuraa.

Perjantaina siis suuren suostuttelun jälkeen saatiin Emma lähtemään uittoreissulle mukaan Mayan kanssa. Yhden kerran olen Mayalla mennyt ja oli tosi rento tapaus. Enemmän jännitin Väiskin reaktiota, mutta heppa yllätti totaalisesti ja positiivisella tavalla! Se vain jäykistyi katsomaan kun Emma meni Mayalla pellolla ja me tultiin tien reunaa. Molempia täisi hieman jännittää toinen hevonen, mutta menivät tosi mukavasti ja Väiskikin käveli ihan rauhassa Mayan perässä. Ei ainakaan alkumatkasta yhtään wannabeori-hetkeä.

Päästiin rantaan alle tunnissa, mikä oli paljon nopeampi kuin ollessani yksin Väiskin kanssa. Taas jänskätti vähän ja mun piti hypätä satulasta taluttamaan herra rantaan ihmettelemään vettä. Hyppäsin kuitenkin suunnilleen heti selkään ja seurattiin yhdessä kun Emma seikkaili Mayan kanssa myös vedenrajaan asti. Hetki suostuteltiin Väiskiä menemään järveen ja sinne se lopulta asteli. Heti kauhea veden kauhominen ja lenkkarithan siinä kastuivat heti! Syvemmälle edettiin todella hitaasti, mutta ai että toinen nautti!

Jonkun aikaa läträttiin vedessä ja mentiin edestakaisin rannemmassa ja Väiski innostui ravaamaan rantavedessä. Mitäs siinä tasaisessa rannassa kieltämään toiselta ilot. Varottiin niitä muutamia pohjassa olevia kiviä ja veden poikki menevää letkua. Väiski oli kyllä ihan innoissaan.

Mutta entäs me ihmiset sitten? Me oltiin Emman kanssa kuin lapsia karkkikaupassa ja hihitettiin niin paljon ettei meinannut aina välillä kestää satulassa! Väiski oli aivan mahtava ja siitä kuoriutuu kyllä kunnon vesipeto!! Kotimatkalla se oli löytänyt sisäisen virtanappinsa ja sähelsi ja säpsyi. Mentiin alkumatka takaisinpäin pellon reunaa pitkin ja otettiin yksi laukkapätkä. Väiski heitti pukit ja lähti juoksemaan oikein kunnolla. Niinkin pulleroksi se menee yllättävän kovaa. Sain kuitenkin hidastamaan Mayan viereen ja sisäinen ori löytyi taas kun Väiski käveli kaula kauniisti kaarella ja suunnilleen ravasi paikallaan. Jatkettiin tietä pitkin ja hyppäsin eroamiskohdassa alas selästä koska tiesin Väiskin alkavan hangoittelemaan vastaan kun pitää erota kaverista, joten se tyytyi kiihdyttelemään ja huutamaan Mayan perään. Päästiin kuitenkin kotiin asti ehjänä ja Väiski pääsi takaisin laitumelle.

Suunniteltiin jo Emman kanssa että mennään sunnuntaina uudestaan jos sää sallii. Ja mitäpä se sade haittaa kun kastutaan kuitenkin. Ajateltiin mennä uimaan kunnolla ja jättää satulat rantaan. Katsotaan kumpi tippuu useammin! Järveenhän ei ole paha tipahtaa, vesi saattaa vain olla hieman viileää.

#23: Millä fiiliksillä kouluun?

Heippa! Nyt poiketaan hieman aiheesta, mutta sallitaan se nyt syksyn alkaessa. Varmaan suurin osa mun blogia lukevista tietää, että aloitan nyt syksyllä lukion toisen luokan. Tai ainakin tietää, että kävin viime talven aikana lukion ensimmäistä luokkaa.. Ajattelin nyt listata hieman fiiliksiä, odotuksia jne. mitänyt mieleen juolahtaa koulun alkua ajatellen. Opiskeluvinkkejä en osaa antaa, koska opintojen suhteen olen aivan mahdoton lusmu!

Ihan ensimmäisenä mainittakoon se, ettei mulla ole koulun suhteen juuri minkäänlaista motivaatiota ja koulun alkaminen tuntuu lähinnä ärsyttävältä. Hassua, koska yleensä porukka toitottaa syksyllä kuinka valmiina ovat uuteen kouluvuoteen ja palavat halusta päästä taas opiskelemaan. Mä en oikein tiedä missä oon poikennut polulta, koska mua ei huvittaisi palata koulun penkille istumaan ollenkaan! 

Mun eka lukiovuosi meni vähän totutellessa. Muiden yläasteiden toimista en tiedä, mutta meillä oli jo yläasteella viisi jaksoa, joten lukioon siirtyessä tämä ei ollut mikään uusi juttu. Mun opiskelumotivaatio laski kolmannen jakson aikana, ja viimeisille kolmelle koeviikolle en lukenut kokeisiin juuri ollenkaan. Olen edelleen hämmentynyt miten pääsin kaikki kokeet läpi... 

Tälle vuodelle yritän tsempata kokeisiin lukemisen ja opiskelun kanssa. Viime vuonna alkuvuodesta jaksoin lukea lukuläksyt ja muutenkin uhrasin opiskelulle aikaa koulun jälkeen. Sitten opiskelumotivaation laskiessa väheni myös tämä opiskeluun kotona käytetty aika ja lopulta päästiin siihen, etten tehnyt kuin ihan pakolliset jutut kotona. Huono ratkaisu, mutta sillä tavalla pääsin kuitenkin loppuun asti.
Yksi minkä huomasin, niin se kuinka paljon hypärit auttavat jaksamaan! Vaikka mullakin on vain neljä oppituntia päivässä, yksi hypäri siellä joukossa tuo vähän pidemmän lepotauon ja auttaa jaksamaan loputkin tunnit. Ja sain silti ekalta vuodelta kasaan 30 kurssia!

Mutta nyt mulla on kaksi rautaa tulessa, koska aioin lisätä Väiskin liikuttamista ja se vaatii paljon aikaa koulun jälkeen. Samalla opiskelua pitäisi tehostaa, jos meinaa päästä kirjoituksista läpi jollain tapaa. Tietysti meinasin käydä lukion neljään vuoteen mikä helpottaa vähän lukujärjestyksiä, ja mikäli koeviikko on taas ainepäivinä, saattaa sinne lipsahtaa sekaan vapaapäivä. Tänä vuonna mulla on ensimmäinen, toinen ja neljäs jakso tupaten täynnä eri aineita luettavaksi, joten koeviikoista tulee kiireisiä. Kolmas ja viides jakso näyttävät kuitenkin rennoilta, koska kolmannessa jaksossa mun koulupäivä alkaa vasta kahdeltatoista, hurraa... Koululle joudun silti raahautumaan yhdeksäksi.

Tässä pikainen katsaus mun kuluvuoden alkamiselle! Kaikille tsemppiä opintoihin, älkää tehkö niin kuin minä teen, olen parantumaton lusmu ;)

#22: Väiskin tulevista treeneistä

Heippa! Postaukset on aika lailla painottuneet ratsastustuntien sisältöön viime aikoina ja Väiski on jäänyt ihan kokonaan! Nyt ajattelin kuitenkin kertoa säiden viilenemisestä hullaantuneena vähän suunnitelmia syksylle. Sen pidemmälle en uskalla haaveilla. Toiveissa kuitenkin vähän vähemmän lunta kuin viime talvena.

Eilen huomasin ilokseni että meidän normi pellolta, jolla ratsastellaan, on ajettu heinät paaleiksi! Enää ei siis tarvitse tarpoa vaikka kuinka korkeassa heinikossa! Sen lisäksi, että siellä voi vaania käärmeitä, on pohjan kunto vaikeampi päätellä heinän läpi. En malta odottaa ensimmäisiä sileän treenejä ja sitä, että päästään hyppäämään! Kurssihan ei varsinaisesti mennyt odotetusti, mutta sain vähän ajattelemista. Sitä voidaan päästä siis hyödyntämään kotitreeneissäkin! Väiski on tosi mutkaton hypätä ja menee reippaasti yli. Nyt vaan rutiinia ja voimaa pomppuihin. Ihan mahtavaa olisi jos saisi hommattua jonkun pitämään joskus meille ihan tuntia, jotta tulee korjattua ainakin hypätessä omia virheitä. Kunnon sileätreenikään ei olisi pahitteeksi.

Pellon lisäksi meillä on maastot ja suunnittelin vähän lähtemistä pidemmälle maastolenkille järvelle kahlaamaan. En ole oikein varma tuon alueen uittomahdollisuuksista enkä yksin uskalla lähteä seikkailemaan rannoille. Mutta maastoon tullaan lähtemään ja etsitään kivoja ylämäkiä laukattavaksi, jotta saadaan vähän lisää voimaa Väpätin lihaksiin.

Pellon ja maastojen lisäksi meille saattaa hyvällä tuurilla tarjoutua myös mahdollisuus kenttään. Tästä olisin kaikkein eniten innoissani. Kentällä pystyn hyödyntämään koko tilan ja saan ihan eri fiilistä menoon kuin pellolla, jolla on valitettavan usein tullut haahuiltua päättömästi vailla ajatusta. Kentällä pääsisin myös tekemään enemmän samoja juttuja kuin tunneilla, koska en ihan osaa suhteuttaa niitä pellon mittakaavaan ja muotoon. Kenttä myös löytyisi lähempää kuin pelto, jolla yleensä mennään!

Talvella toivottavasti saadaan hankitreeniä sopivalla vastuksella, eli ei yhtä korkeassa hangessa kuin tänä vuonna. Nyt mennään kyllä asioiden edelle reilusti, mutta jos vähän katsotaan tulevaan. Ajattelin käydä lukiota neljään vuoteen, joten se toivottavasti helpottaa mun lukujärjestyksiä ja ehdin keskittymään meneillä oleviin aineisiin enemmän. Lisäksi saadaan lisää aikaa Väiskin kanssa, ennen kuin joudun muuttamaan opintojen perässä jonnekin.
Kovin suuria tavoitteita en oikein osaa suunnitella, koska rajallisten mahdollisuuksien lisäksi en ole oikeastaan koskaan ratsastanut tavoitteellisesti. En oikeasti milloinkaan kahdeksan vuoden aikana. Mutta nyt katsotaan tulevaan ja millainen fiilis treenaamiseen tulee taas!

#21: Ratsastustunti ja uusi tuttavuus

Heippa! Edellisessä postauksessa kerroin viikonlopun estetunneista ja nyt vähän jälkijunassa myös perjantain ratsastustunnista. Meinasin unohtaa kirjoittaa tästä kokonaan, mutta onneksi mulla on se yksi aktiivinen lukija joka kyllä muistuttaa. Tähän postaukseen en löytänyt kuvia, mutta kai tämä menee näinkin, eipä ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta..

Menin perjantaina siis tallin uusimmalla vahvistuksella, Ollella. Kyseessä on kahdeksanvuotias suomenhevosruuna, entinen juoksija. Se tuli tallille muutama viikko sitten ja aloittelee tuntitoimintaa. Sillä on ratsastettu aiemminkin ja se on ratsutettu ammattilaisen toimesta. 

Hieman odotinkin entiseltä juoksijalta reippautta, ja jos jää puristamaan pohkeella tai vetämään ohjalla, vauhti kiihtyy. Ratsastaa tämä oli hieman samanlainen kuin Ralli, jolla menin pari tuntia viime talvena. 

Tunnilla tehtiin alkuun käynnissä voltti lyhyelle sivulle ja pitkälle sivulle muutamia pysähdyksiä. Alkuun vähän haettiin volttien muotoa, vaikka apuna oli neljä tötteröä. Voltit alkoivat kuitenkin pyöristyä ja pysähdykset menivät hyvin, mitäpä niihin lisäämään. 

Sitten tehtiin ravissa keskiympyrää ja lyhyille sivuille käyntiin hidastaminen. Mulla meni hetki keksiä kuinka hidastaa Ollen ravia, ja sillä sai mielellään mennä niin rauhallista ravia, että se tuntuu selkään jopa laiskalta. Juoksijana se on tottunut juoksemaan painetta pakoon, joten pelkästään ohjasta hidastaminen ei ollut vaihtoehto jos halusi hidastaa. Käyntiin hidastaminen onnistui aina ja keskiympyrätkin olivat loppua kohden pyöreämpiä.

Sitten mentiin lyhyillä sivuilla voltteja harjoitusravissa. Nyt osasin jo hidastaa Ollen ravia ja ravista tuli hetkittäin sellaista laiskan tuntuista mitä lähdettiin hakemaankin. Alkuun pompin hieman hallitsemattomasti satulassa, mutta istunta parani kunhan osasin vetää oikeista naruista ja käyttää lihaksia oikealla tavalla. 

Otettiin vielä laukkaa pääty-ympyrällä. Ympyrä sai olla mahdollisimman iso, kunhan se ei ylittänyt kentän puoliväliä, kun kenttä jaettiin mulle ja mun kaverille kahtia että molemmilla oli oma puolisko ja ympyrä. Olle nosti vasemman laukan helposti ja laukkasi rauhallisesti. Sillä oli tosi mukavasti pyörivä laukka. Oikeaan kiertosuuntaan laukka ei noussut yhtä helposti ja Olle tuntui kaatuvan hetkittäin sisään ympyrällä. 

Mutta pääpiirteissään Olle on tosi mukava ja enemmän sellainen hevonen jolla tykkään mennä. Tunnilla huomasin, että oikea kierros oli Ollelle hankalampi, koska se meni heti jäykemmin ja kaatui volteilla sisään. Vasempaan kierrokseen se tuntui tosi hyvältä. Tässä taitaa olla mun seuraava suosikkihevonen tunneille!

#20: Esteviikonloppu vaihtelevalla menestyksellä

Heippa! Nyt tulee todella pitkä postaus mun viikonlopun kahdesta estetunnista. Halusin kirjoittaa ne samaan postaukseen, joten tekstille kertyi mittaa mukavasti. Toivottavasti jaksaa lukea!

Tätä viikonloppua olen odottanut vaikka kuinka paljon! Tykkään hyppäämisestä tosi paljon ja valitettavasti olen itseoppinut, eli pitäisi käydä välillä korjailemassa taitoja. Hyppäämiseen on kuitenkin otettu pari kertaa tuntumaa tänä kesänä. Väiski on toiminut ekana "isona hevosena" jolla hyppään. Arru hyppäsi tasan yhden kerran, muuten se juoksi esteiden läpi. On se hauska miten pieni syttyy pikkupompuista. Rohkeasti se on tullut esteille ja mennyt yli. Lisää voimaahan se tarvitsee, mutta sitä tulee pikkuhiljaa.

Kuvituksena erittäin laadukkaita kuvankaappauksia videoilta sunnuntain tunnilta :D

Lauantai
Lähdin siis matkaan odottavaisin mielin. Perjantaina oli vielä ratsastustunti, josta kirjoitan oman postauksensa. Lauantaina mulla olikin kaverini kanssa ensimmäinen estetunti yhdeltätoista aamupäivällä. Kaverini laittoi oman ratsunsa kuntoon samalla kun itse odottelin ensimmäisen tunnin loppumista ja että saisin oman ratsuni. Menin siis Ihmeellä ja hieman hirvitin etukäteen kuinka saan sen kääntymään ja liikkumaan. Ensimmäisellä tunnilla se näytti kuitenkin liikkuvan tosi hyvin.

Ensin mentiin kentän jokaisen sivun keskellä olevaa maapuomia käynnissä ja tehtiin puomien ympäri voltti. Ihme toimi tässä ihan mukavasti vaikka sainkin ratsastaa eteen jatkuvasti. Sain sen kääntymään volteille joista usein onnistui tulla ympyröitä. Haasteena oli saada Ihme menemään aktiivista käyntiä ettei se kaadu puomiin laahustaessaan.
Jatkettiin ravissa niin, että ravattiin puomin yli ja hidastettiin hetkeksi käyntiin ja siirryttiin taas raviin. Hetken totuttelin Ihmeen raviin, mutta totuin tosi nopeasti. Kuumahan siinä tuli kannustaessa hevosta eteen vaikka keli oli viileämpi kuin vähintään viikkoon. Jalat mukavilla hapoilla jo käynnin jälkeen, joten se tuplaantui ravatessa.
Vielä ennen hyppäämistä otettiin laukkaa pääty-ympyrällä puomin yli. Ihmeen kanssa keskusteltiin laukan jatkamisesta paria metriä pidemmälle ja ennen kaikkea puomin yli sekä sen jälkeen. Ihme tapasi hidastaa omia aikojaan jos en kerennyt apujeni kanssa mukaan. Toinen oli puomilla säheltäminen satulasta käsin, jolloin laukka putosi puomilla. Saatiin tässäkin onnistumisia ja ratsastaminen tuntui jo koko kropassa.

Sitten alettiin hyppäämään. Pitkien sivujen keskellä olevat puomit nostettiin noin 60cm korkeiksi pystyiksi. Ihmeellä vaikeuksia tuotti energisen laukan jatkaminen esteelle asti. Yli päästiin, mutta laukka tippui heti raviksi. Lyhyiden sivujen keskellä oli edelleen maapuomi josta oli tarkoitus laukata myös. Sen yli päästyään Ihme hidasti raviin vaikka tein kaikkeni. Päästiin esteiden yli vaikka itse en oikein osannut istua/myödätä oikealla tekniikalla. Kerran juostiin esteen läpi puomi ja pöntöt lentäen. Monta kertaa Ihme tuli todella lähelle estettä ja lopuksi hypättiinkin tuota pystyä niin, että puomi oli laskettu toiselta puolelta maahan.

Tästä päivästä jäi kuitenkin positiivinen kuva ja odotin seuraavaa tuntia innolla. Vähän tuntui kuin olisi yrittänyt nostaa sohvaa esteen yli, mutta se johtui siitä, etten osannut sovittaa apujani hevosen tarpeisiin kunnolla.

Sunnuntai
Uusi päivä, uudet kujeet! Tänään harjoiteltiin enemmän kevyttä istuntaa ja sainkin heti alkutunnista, ennen kuin kerettiin edes aloittaa, ohjeita mun kevyen istunnan parantamiseen. Painoa jalustimille, selkä suorempana ja keskivartalo jäntevämpänä, ohjat lyhempänä ja käsi pidemmällä kaulalla ja myötäys tulee polven kulmasta. Eilen mun selkä meni joissakin hypyissä kunnolla kaarelle ja myötäys tapahtui tällä tavoin. Tätä lähdin siis korjaamaan, tai tarkoitus oli, mutta piti keskittyä siihenkin, että Ihme liikkuisi eteenpäin.

Ensin mentiin käynnissä kolmea maapuomia pitkällä sivulla. Vasemmassa kiertosuunnassa Ihme meinasi puskea väkisin uralle. Naputtelinkin sitä raipalla aina välillä lavalle ja painoin pohkeella muistuttaakseni pysymään hieman uran sisäpuolella jotta saadaan suora lähestyminen puomeille.
Sitten nostettiin pitkille sivuille ristikko ja sen eteen yksi maapuomi. Tähän hieman huonoja lähestymisiä, koska Ihmeen vauhti hidastui ennen puomia, jolloin se suunnilleen ryömi esteen yli. Tarkoitus oli jatkaa esteeltä laukassa ennen hidastusta raviin. En oikein tiennyt keskittyäkö Ihmeen saamiseen esteelle vai istuntaan, joten tein vähän molempia kehnolla lopputuloksella. Tietysti saatiin muutama onnistunut hyppy, mutta päälimmäisenä jäi harmittamaan ne kaikki huonommat lähestymiset.

Tämän jälkeen hypättiin ristikkoa laukassa, mikä sujui paljon paremmin. Saatiin parempia lähestymisiä ja hyppyjä. Ehdin miettiä omaa istuntaakin samalla ja sain vähän korjattua selän pyöristymistä sun muita kun keskitin ajatukset siihen. Edelleen vasempaan kierrokseen Ihme kampesi uralle ja oli täys työ saada se ennen estettä pois uralta ettei törmätä tolppaan.
Viimeisenä mentiin kahdeksikkoa, jonka molemmilla suorilla oli pieni este. Koska kääntyminen oli koko tunnin ollut hankalaa tuntui tämä tehtävä erityisen inhottavalle. Sain Ihmeen kääntymään vasemmassa kiertosuunnassa lävistäjälle paljon paremmin, koska mulla oli raippa oikeassa kädessä muistuttamassa ettei sinne ollut lupa mennä. Olisin melkein tarvinnut raipan molempiin käsiin, koska oikeassa kiertosuunnassa en meinannut saada Ihmettä kääntymään millään!
Esteille päästiin kuitenkin melko suorassa linjassa ja usein päästiin jopa ylikin kaatamatta koko rakennelmaa. Kääntyminen oli ehdottomasti tämän tehtävän haastavin osa. Hypyistä en sen kummemmin osaa sanoa, koska mun huomio kiinnittyi lähes 100% oikean tien ratsastamiseen oikeassa askellajissa.

Tämä tunti meni paljon huonommin kuin lauantain. Mua jäi ärsyttämään oma ratsastukseni todella paljon. En saanut Ihmettä terävöitymään ja se oli melkein koko tunnin tahmea ja veltto. Kaadettiin aika monta estettä ja tiputettiin puomeja, mutta se ei varsinaisesti ollut se mikä laski mun mielialaa. Omassa ratsastuksessa oli vain liikaa virheitä että olisi saatu hommaa onnistumaan. Mun pitäisi alkaa käymään salilla jotta saisin jalkoihin voimaa. Kehonhallintakurssikaan ei varmaan olisi pahitteeksi.

Tästä suunta on kuitenkin vain ylöspäin, vaikka olin jo julistautunut kouluratsastajaksi!

#19: Ihme & helle..

Heippa! Voitte kuvitella kuinka onnellinen olinkaan perjantaina kun ei tarvinnut pyöräillä kahtakymmentä kilometriä kylälle äidin töihin! Lämpömittarin lukema näytti nimittäin melkein kolmeakymmentä astetta lämmintä. Tunnilla tuli siis "hieman" lämmin ja Ihmeellä saa tehdä töitä saadakseen sen liikkumaan halutulla tavalla. Ensimmäistä kertaa se liikkui kuitenkin eteenpäin ilman suurempia kehotuksia. 

Tunti alkoi puoli tuntia myöhemmin jotta sain samalle tunnille jonkun kaveriksi. Mua se ei haitannut ollenkaan. Tunnille otettiin normaalisti Ihme ja Polte. Sain jälleen Ihmeen, koska sillä oli aikaisemmin ollut kuulemma ongelmia kääntymisen kanssa. Joskus joudun itsekin vääntämään sen kanssa saadakseni sen kääntymään pois uralta. Ihmeellä oli muuten uusi satula ja ihan tosi mukava istua!
Yksi huomio jonka tein hevosta kuntoon laittaessa. Paarmat. Ihan super isoja ja nälkäisiä! Inhottava ratsastaessa yrittää keksiä kuinka saat olkapäällä istuvan paarman huitaistua huomaamattomasti pois. Onneksi edettiin suhteellisen reippaasti helteestä huolimatta joten paarmat jäivät vähän jälkeen.

Sitten tuntiin! Alkutunnista otettiin ravia pohkeesta ja hidastettiin istunnalla. Ihme liikkui yllättävän hyvin ja osasin melko nopeasti mukauttaa kevennykseni sen raviin. Mulla tuppaa Ihmeellä ravatessa ja keventäessä käymään niin, että tumpsahdan takaisin satulaan. Sama toistuu tietysti Väiskilläkin. Sain tuohon jotain korjausohjeita ja totesin ne toimiviksi (niin kauan kun jaksan keskittyä siihen mitä teen).
Ravin jälkeen otettiin laukannostoja uralla. Ihme nosti laukan hyvin, mutta parin ekan noston jälkeen se töksäytti takaisin käyntiin. Ihmeellä pitää alkuun ottaa vähän sellainen menoksi-meininki, että homma alkaa luistamaan. Se heitti jopa yhden pukin laukkaa nostaessa. Ne on mulle niin tuttua tavaraa etten voinut kuin nauraa. Ihme tuntui jotenkin viimeiseltä hevoselta joka lähtisi heittelemään pukkeja.

Hetki levähdettiin ja siirryttiin ympyrälle. Ensin katsottiin käynnissä kulkueitti selväksi ja alettiin tehdä vastataivutuksia. Mulle Ihmeen kanssa suuri voitto oli jo se, että saan sen takaosan väistämään vähän. Väistäminen on jäänyt aika vähälle viime aikoina jopa Väiskin kanssa, vaikka se tekeekin aika taidokkaita takaosakäännöksiä..
Mulla meni hetki sen miettimiseen, miten väistöjä tehtiinkään. Mun aivosolut taisivat tehdä enemmän töitä kuin Ihmeen. Pienellä ohjeistuksella saatiin tämänkin onnistumaan suhteellisen kivasti. Väistöjen ohessa tehtiin laukkaympyröitä. Ja koska Ihmeellä se kääntyminen oli ollut hieman kyseenalaista aikaisemmin, sain tehdä oikeasti töitä että sain sen kääntymään ympyrälle. Aika usein mentiin väärien törppöjen välistä ja joskus ohitettiin ne ihan kunnolla, mutta pääosin sain sen kääntymään.

Loppuun mentiin vielä kevyttä ravia uralla vähän pidemmillä ohjilla. Tunti meni aika mukavasti ja tein huomioita asioista, mitä mun pitää parantaa omassa ratsastuksessa. Tosi usein Ihmeelläkin jään laukassa vain puristamaan pohkeella, jolloin se entistä hanakammin hidastaa käyntiin. Ennemminkin mun pitäisi rentouttaa jalka ja ympyrää laukatessa auttaa sisäjalalla. Uralla laukatessa mun pitäisi välillä kannustaa eteenpäin, ikään kuin uusi laukannosto.
Mutta en saa jäädä paineistamaan. Hypätessä mulle on jäänyt Aatusta paineistaminen. En anna hevosen lähestyä itse rauhassa vaan painostan sen esteelle pohkeella. Samalla kädet eivät malta olla rauhassa.. Jospa saisin yhden hyppykerran alle ennen kurssia. Tai siis saan jos helteet antavat periksi tai jaksan herätä aamulla super aikaisin.
Jäiks! Kurssi on jo kahden viikon päästä!! Toivottavasti lupaisi vähän viileämpää keliä!

Mutta nyt oikein mukavaa kesän viettoa kaikille! 

#18: Sadekidutusta & ratsastustunti

Heippa! Vesisadepäivät eivät ole koskaan olleet erityisen mukavia mun mielestä. Inhoan sitä tunnetta kun vettä sataa kasvoille ja se imeytyy takista läpi kastellen kaikki vaatekerrokset takin alta. Tänään sain osakseni siis varsinaista kidutusta, kun jouduin pyöräilemään yli 18 kilometriä kotoa kylälle, koska en hyvistä vakuuttelutaidoistani huolimatta saanut keltään kyytiä. Ja tietysti juuri tälle päivälle luvattiin koko päiväksi vesisadetta! Ohjelmassa siis fyysistä sekä henkistä kidutusta. En tosiaan tiedä oliko tämän viikon levolla mitään vaikutusta tunnilla jaksamiseen tuon pyöräilyn jälkeen.

Mutta sitten itse ratsastustuntiin. Menin Ihmeellä ja hieman pohdin jaksanko keskittyä sateen takia vai meneekö matkusteluksi. Alkutunnista tehtiin pysähdyksiä ja koitettiin selvittää kuinka herkillä avuilla hevonen on tänään. Ihme pysähtyi suhteellisen helposti ja sain sen takaisin liikkeelle ja jatkamaan melko energistä käyntiä. Sitten tehtiin käynnissä kokoamisia. Ensin mentiin isompaa käyntiä ja lähdettiin hidastamaan sitä kunnes heppa kysyy pysähdytäänkö. Käynnissä tämä oli hieman hankalampaa enkä oikein tuntenut eroa, vaikka askel lyheni huomattavasti. Ihme hidasti ja kokosi käyntiä hyvin molempiin kiertosuuntiin.

Samaa mentiin sitten ravissa. Ensin isompaa ravia kevennetysti ja sitten kootumpaa ravia istuen harjoitusravissa, tai niin se oli ainakin mulle helpompaa. Nämä Ihme suoritti tosi hyvin! Ihmeellä on hämmästyttävän iso ravi ja joka kerta joudun hetken totuttelemaan. Mun harjoitusravissa istuminen on parantunut ihan älyttömästi, vaikka siinä onkin vielä rutkasti kehitettävää. Sain Ihmettä koottua ravissa tosi hyvin ja sain raviaskeleita lyhennettyä kunnolla ja tämä taisi olla koko tunnin onnistunein juttu! Ja ennen kaikkea pystyin istumaan harjoitusravissa tosi hyvin ja suorana. Mulla on tapana lähteä nojaamaan taaksepäin, mutta nyt taisin istua aika suorana.

Näiden jälkeen tehtiin pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle päin väistäen ensin oikealle. Ihmettä piti asettaa väistäessä vähän vasemmalle ja painoa piti laittaa vähän enemmän vasemmalle istuinluulle ja kuvitella istuvansa vasemman takajalan päällä, eli istuin aika vinksallaan, mutta sain kuin sainkin Ihmeen väistämään oikealle alkuvaikeuksien jälkeen. Väistöä ei jatkettu uralle asti, vaan vähän matkaa väistettyä suoristettiin hevonen ja nostettiin laukka. Laukannostot ovat mulle edelleen vaikeita, ja muutama ensimmäinen nosto meni säätäessä mitä sattuu. Sain kuitenkin parit laukat nousemaan.
Sitten väistettiin vasemmalle ja nämä onnistuivat paljon paremmin. Ihme olisi saanut edetä väistössä enemmän eteenpäin, eikä vain suoraan sivulle. Nyt onnistuin kuitenkin nostamaan laukan, mutta sen ylläpitäminen ei oikein onnistunut vieläkään. Ihme pyrki heti laukan nostettuaan uralle ja aivan aidan viereen, missä ei tietenkään mahdu laukkaamaan. Mutta väistöt menivät paremmin. Mulla ei vissiin ole vasemmassa jalassa niin paljoa voimaa kuin oikeassa..

Tunnista jäi silti positiivinen mieli, vaikka suurimman osan tunnilla tehdyistä tehtävistä olisin voinut suorittaa paremmin. Jaksoin kuitenkin yllättävän paljon yrittää tehdä jutut kunnolla, vaikka mua on viimeiset kolme viikkoa väsyttänyt ihan älyttömästi. Tästä(kin) suunta on kuitenkin vain ylöspäin ja leuka rintaan, kohti uusia sademyrskyjä!

#17: Hämmentynyt pikku-Emma ja rauhoittunut Väiski

Heippa! Otsikosta voikin päätellä melkein kaiken mahdollisen. Oon tällä hetkellä todella hämmentynyt ja hiukkasen huolestunut. Väiskillä oli tässä liikutusten välissä viikon tauko, jolloin sen luulisi keräävän laitumella ollessaan virtaa. Mutta ei, se oli yhtä tarmoton kuin edellisellä liikutuskerralla maastossa. 

Omalla katsauksellani en löytänyt mitään epäilyttävää. Väiski vaikutti levänneeltä ja energiseltä. Ensimmäiset askeleet pihatieltä pois mennään täynnä virtaa kultaiset korvat tötteröllä. Luulen tiellä olevan soran ja muutenkin kovan tien käyvän Väiskin jalkoihin, koska se kävelee tien reunassa ainakin alkuun tosi jäykästi ja todella varovasti. Kevyesti raviin kannustaessa se painaa pään alas ja huokailee. Turha lähteä patistamaan ja kova tie ei todellakaan ole paras paikka ravata tai etenkään laukata. 

Viimeksi maastossa se meni melkein koko matkan pää maassa ja heti takaisin tallilla katsoin jalat löytämättä mitään erikoista. Muutenkin Väiski vaikutti normaalilta kun kävelin vielä sen pientä laidunta ympäri ja otin kokeeksi pienen ravipätkän. Hämmentävää...

Mutta nyt mentiin pellolle. Alkumatkasta mentiin taas tosi varovasti tien reunaa ja katsottiin tarkasti mihin astutaan. Pitää keksiä jotain ettei tiellä meneminen kävisi kavioihin niin pahasti. Itseäkin ihan inhottaa laittaa toinen kävelemään siinä kun niin selvästi tuntuu epämukavalta. 

Mutta pelto oli sitten alustaltaan hyvän kuiva ja melko tasainen. Almost perfect pienelle koulutuuppailulle. Hämmennyin kyllä suuresti, kun yleensä vauhtihirmusta ponistani ei saanut ravia irti melkein millään, sai pyytää kunnolla. Laukkaakin sai kaivella oikein kunnolla. Sekin sellaista matelevaa ja voimatonta.

Väiski toki heräsi hieman Tyynen hirnuessa tarhasta muutamien näköyhteyden peittävien puiden takaa. Tietysti nätille neidille piti vastata jollain tapaa. Hirnuivat siinä sitten hetken ristiin toisilleen kunnes päätin laittaa Väiskin takaisin töihin. Ravattiin ees-taas kaarteita ja muita kivoja kuvioita. Vaikka virtaa tuli hieman, se ei ollut samalla tavalla kuin aiemmin, että Väiski tuntuu juoksevan alta pois ja käsistä. Hetken se vaikutti räjähdysherkältä, mutta se meni ohi yhtä nopeasti kuin tulikin. Yritin ottaa uudestaan laukkaa josko siinä olisi enemmän energiaa, mutta ei.

Onko minun vauhtihirmuni laiskistunut, vai onko se kipeä jostain? Itse en ole millään tapaa pätevä katsomaan varusteiden sopivuutta, ja siinä suhteessa huono liikutusapu. Toivon siis varusteiden olevan sopivat, koska epäsopivien varusteiden päivittäminen sopiviin ei ole halpaa lystiä... Toki nauttisin koulupenkissä istumisesta tuuppailupäivinä, mutta estepenkki menee riittävän hyvin, koska mä en ole kovin vakavasti otettava kouluratsastaja. 

Mulla on mielessä muutamia tehtäviä kavaletti/puomitreeneihin ja palan halusta päästä toteuttamaan niitä! Mulla loppui eilen työt, joten ensi viikolla alan liikuttamaan Väiskiä aamusta ennen kuin lämpenee liian paljon. Ja toivottavasti ennen kuin ötökät tajuavat meidän olevan liikkeellä. Ja ennen kaikkea alan liikuttamaan Väiskiä nyt oikeasti aktiivisesti ja säännöllisesti, mihin on pyritty jo vaikka kuinka monen samanlaisen lupauksen jälkeen... Jospa tämä olisi jo se joka pitää. 

Mutta hyvää juhannusta kaikille!