lauantai 18. elokuuta 2018

#24: Uimareissu hyvässä seurassa!

Heippa! Tämä postaus oli alkuperäisesti tarkoitus omistaa mun motivaation kohteiden muutoksille, mutta kuulostaahan tämä paljon paremmalta! Kyseessä oli Väiskin toinen uimareissu ja ensimmäinen mun ratsastama reissu kun meillä on seuraa.

Perjantaina siis suuren suostuttelun jälkeen saatiin Emma lähtemään uittoreissulle mukaan Mayan kanssa. Yhden kerran olen Mayalla mennyt ja oli tosi rento tapaus. Enemmän jännitin Väiskin reaktiota, mutta heppa yllätti totaalisesti ja positiivisella tavalla! Se vain jäykistyi katsomaan kun Emma meni Mayalla pellolla ja me tultiin tien reunaa. Molempia täisi hieman jännittää toinen hevonen, mutta menivät tosi mukavasti ja Väiskikin käveli ihan rauhassa Mayan perässä. Ei ainakaan alkumatkasta yhtään wannabeori-hetkeä.

Päästiin rantaan alle tunnissa, mikä oli paljon nopeampi kuin ollessani yksin Väiskin kanssa. Taas jänskätti vähän ja mun piti hypätä satulasta taluttamaan herra rantaan ihmettelemään vettä. Hyppäsin kuitenkin suunnilleen heti selkään ja seurattiin yhdessä kun Emma seikkaili Mayan kanssa myös vedenrajaan asti. Hetki suostuteltiin Väiskiä menemään järveen ja sinne se lopulta asteli. Heti kauhea veden kauhominen ja lenkkarithan siinä kastuivat heti! Syvemmälle edettiin todella hitaasti, mutta ai että toinen nautti!

Jonkun aikaa läträttiin vedessä ja mentiin edestakaisin rannemmassa ja Väiski innostui ravaamaan rantavedessä. Mitäs siinä tasaisessa rannassa kieltämään toiselta ilot. Varottiin niitä muutamia pohjassa olevia kiviä ja veden poikki menevää letkua. Väiski oli kyllä ihan innoissaan.

Mutta entäs me ihmiset sitten? Me oltiin Emman kanssa kuin lapsia karkkikaupassa ja hihitettiin niin paljon ettei meinannut aina välillä kestää satulassa! Väiski oli aivan mahtava ja siitä kuoriutuu kyllä kunnon vesipeto!! Kotimatkalla se oli löytänyt sisäisen virtanappinsa ja sähelsi ja säpsyi. Mentiin alkumatka takaisinpäin pellon reunaa pitkin ja otettiin yksi laukkapätkä. Väiski heitti pukit ja lähti juoksemaan oikein kunnolla. Niinkin pulleroksi se menee yllättävän kovaa. Sain kuitenkin hidastamaan Mayan viereen ja sisäinen ori löytyi taas kun Väiski käveli kaula kauniisti kaarella ja suunnilleen ravasi paikallaan. Jatkettiin tietä pitkin ja hyppäsin eroamiskohdassa alas selästä koska tiesin Väiskin alkavan hangoittelemaan vastaan kun pitää erota kaverista, joten se tyytyi kiihdyttelemään ja huutamaan Mayan perään. Päästiin kuitenkin kotiin asti ehjänä ja Väiski pääsi takaisin laitumelle.


Suunniteltiin jo Emman kanssa että mennään sunnuntaina uudestaan jos sää sallii. Ja mitäpä se sade haittaa kun kastutaan kuitenkin. Ajateltiin mennä uimaan kunnolla ja jättää satulat rantaan. Katsotaan kumpi tippuu useammin! Järveenhän ei ole paha tipahtaa, vesi saattaa vain olla hieman viileää.

perjantai 17. elokuuta 2018

#23: Millä fiiliksillä kouluun?

Heippa! Nyt poiketaan hieman aiheesta, mutta sallitaan se nyt syksyn alkaessa. Varmaan suurin osa mun blogia lukevista tietää, että aloitan nyt syksyllä lukion toisen luokan. Tai ainakin tietää, että kävin viime talven aikana lukion ensimmäistä luokkaa.. Ajattelin nyt listata hieman fiiliksiä, odotuksia jne. mitänyt mieleen juolahtaa koulun alkua ajatellen. Opiskeluvinkkejä en osaa antaa, koska opintojen suhteen olen aivan mahdoton lusmu!

Ihan ensimmäisenä mainittakoon se, ettei mulla ole koulun suhteen juuri minkäänlaista motivaatiota ja koulun alkaminen tuntuu lähinnä ärsyttävältä. Hassua, koska yleensä porukka toitottaa syksyllä kuinka valmiina ovat uuteen kouluvuoteen ja palavat halusta päästä taas opiskelemaan. Mä en oikein tiedä missä oon poikennut polulta, koska mua ei huvittaisi palata koulun penkille istumaan ollenkaan! 
Mun eka lukiovuosi meni vähän totutellessa. Muiden yläasteiden toimista en tiedä, mutta meillä oli jo yläasteella viisi jaksoa, joten lukioon siirtyessä tämä ei ollut mikään uusi juttu. Mun opiskelumotivaatio laski kolmannen jakson aikana, ja viimeisille kolmelle koeviikolle en lukenut kokeisiin juuri ollenkaan. Olen edelleen hämmentynyt miten pääsin kaikki kokeet läpi... 

Tälle vuodelle yritän tsempata kokeisiin lukemisen ja opiskelun kanssa. Viime vuonna alkuvuodesta jaksoin lukea lukuläksyt ja muutenkin uhrasin opiskelulle aikaa koulun jälkeen. Sitten opiskelumotivaation laskiessa väheni myös tämä opiskeluun kotona käytetty aika ja lopulta päästiin siihen, etten tehnyt kuin ihan pakolliset jutut kotona. Huono ratkaisu, mutta sillä tavalla pääsin kuitenkin loppuun asti.
Yksi minkä huomasin, niin se kuinka paljon hypärit auttavat jaksamaan! Vaikka mullakin on vain neljä oppituntia päivässä, yksi hypäri siellä joukossa tuo vähän pidemmän lepotauon ja auttaa jaksamaan loputkin tunnit. Ja sain silti ekalta vuodelta kasaan 30 kurssia!

Mutta nyt mulla on kaksi rautaa tulessa, koska aioin lisätä Väiskin liikuttamista ja se vaatii paljon aikaa koulun jälkeen. Samalla opiskelua pitäisi tehostaa, jos meinaa päästä kirjoituksista läpi jollain tapaa. Tietysti meinasin käydä lukion neljään vuoteen mikä helpottaa vähän lukujärjestyksiä, ja mikäli koeviikko on taas ainepäivinä, saattaa sinne lipsahtaa sekaan vapaapäivä. Tänä vuonna mulla on ensimmäinen, toinen ja neljäs jakso tupaten täynnä eri aineita luettavaksi, joten koeviikoista tulee kiireisiä. Kolmas ja viides jakso näyttävät kuitenkin rennoilta, koska kolmannessa jaksossa mun koulupäivä alkaa vasta kahdeltatoista, hurraa... Koululle joudun silti raahautumaan yhdeksäksi.

Tässä pikainen katsaus mun kuluvuoden alkamiselle! Kaikille tsemppiä opintoihin, älkää tehkö niin kuin minä teen, olen parantumaton lusmu ;)

torstai 2. elokuuta 2018

#22: Väiskin tulevista treeneistä

Heippa! Postaukset on aika lailla painottuneet ratsastustuntien sisältöön viime aikoina ja Väiski on jäänyt ihan kokonaan! Nyt ajattelin kuitenkin kertoa säiden viilenemisestä hullaantuneena vähän suunnitelmia syksylle. Sen pidemmälle en uskalla haaveilla. Toiveissa kuitenkin vähän vähemmän lunta kuin viime talvena.

Eilen huomasin ilokseni että meidän normi pellolta, jolla ratsastellaan, on ajettu heinät paaleiksi! Enää ei siis tarvitse tarpoa vaikka kuinka korkeassa heinikossa! Sen lisäksi, että siellä voi vaania käärmeitä, on pohjan kunto vaikeampi päätellä heinän läpi. En malta odottaa ensimmäisiä sileän treenejä ja sitä, että päästään hyppäämään! Kurssihan ei varsinaisesti mennyt odotetusti, mutta sain vähän ajattelemista. Sitä voidaan päästä siis hyödyntämään kotitreeneissäkin! Väiski on tosi mutkaton hypätä ja menee reippaasti yli. Nyt vaan rutiinia ja voimaa pomppuihin. Ihan mahtavaa olisi jos saisi hommattua jonkun pitämään joskus meille ihan tuntia, jotta tulee korjattua ainakin hypätessä omia virheitä. Kunnon sileätreenikään ei olisi pahitteeksi.



Pellon lisäksi meillä on maastot ja suunnittelin vähän lähtemistä pidemmälle maastolenkille järvelle kahlaamaan. En ole oikein varma tuon alueen uittomahdollisuuksista enkä yksin uskalla lähteä seikkailemaan rannoille. Mutta maastoon tullaan lähtemään ja etsitään kivoja ylämäkiä laukattavaksi, jotta saadaan vähän lisää voimaa Väpätin lihaksiin.
Pellon ja maastojen lisäksi meille saattaa hyvällä tuurilla tarjoutua myös mahdollisuus kenttään. Tästä olisin kaikkein eniten innoissani. Kentällä pystyn hyödyntämään koko tilan ja saan ihan eri fiilistä menoon kuin pellolla, jolla on valitettavan usein tullut haahuiltua päättömästi vailla ajatusta. Kentällä pääsisin myös tekemään enemmän samoja juttuja kuin tunneilla, koska en ihan osaa suhteuttaa niitä pellon mittakaavaan ja muotoon. Kenttä myös löytyisi lähempää kuin pelto, jolla yleensä mennään!



Talvella toivottavasti saadaan hankitreeniä sopivalla vastuksella, eli ei yhtä korkeassa hangessa kuin tänä vuonna. Nyt mennään kyllä asioiden edelle reilusti, mutta jos vähän katsotaan tulevaan. Ajattelin käydä lukiota neljään vuoteen, joten se toivottavasti helpottaa mun lukujärjestyksiä ja ehdin keskittymään meneillä oleviin aineisiin enemmän. Lisäksi saadaan lisää aikaa Väiskin kanssa, ennen kuin joudun muuttamaan opintojen perässä jonnekin.
Kovin suuria tavoitteita en oikein osaa suunnitella, koska rajallisten mahdollisuuksien lisäksi en ole oikeastaan koskaan ratsastanut tavoitteellisesti. En oikeasti milloinkaan kahdeksan vuoden aikana. Mutta nyt katsotaan tulevaan ja millainen fiilis treenaamiseen tulee taas!