Heippa. Viikonloppu oli vähän poikkeuksellinen, koska mulla oli tunti sekä perjantaina, että lauantaina. Perjantaina ihan perus ratsastustunti ja lauantaina estetunti. Olin odottanut varsinkin lauantain tuntia kauan, mutta se olikin karvas pettymys.
Tämä koko surkea loru alkaa jo perjantaista, jolloin mulla oli huonoin päivä ikuisuuksiin. Kaikki, siis ihan kaikki, meni pieleen siitä hetkestä lähtien kun heräsin. Mun piti mennä aamusta tallille liikuttamaan Väiski aikaisemmin, ettei tule kiire ratsastustunnille lähdön kanssa. No, heräsinpä kymmentä vaille yksitoista. Skobassakaan ei ollut bensaa, eikä se edes meinannut käynnistyä. Tallilla sitten huomasin että vesipullo oli vuotanut hypäräkassiin. Väiski oli inhottava ratsastaa, en saanut siihen mitään tuntumaa koko sen puolen tunnin aikana mitä jaksoin yrittää. Taas kotona ja huomasin, että kaikki kotityöt mitä piti tehdä, olivat tekemättä. Melkein myöhästyin ratsastustunnilta. Menin Ihmellä ja se tunti meni surkeasti, teki mieli hypätä vartin jälkeen satulasta ja viedä hevonen pois. Teki mieli itkeä, tuntui niin surkealta enkä jaksanut koko tunnin aikana edes yrittää.
Kuullostaa niin surkealta, että oon varmasti keksinyt puolet? Varmasti, mutta valitettavasti ei. En tiedä heijastuiko perjantain surkea ratsastus lauantaille, koska mikäli mahdollista, se tunti meni vielä huonommin. Tällä kertaa oikeasti yritin!
Alkutunnin olin positiivisella mielellä ja jopa innoissani. Alkuun tehtiin vapaasti kaarteita ja muutakin käyttäen johtavaa ohjaa. Samaa sitten ravissa. Ihme tuntui vielä energiseltä ja oli jopa eteenpäinpyrkivä. Ongelmat alkoivat sitten kun piti laukata pääty-ympyrällä puomin yli. Ihme ei kestänyt ympyrällä mitenkään eikä oikeastaan mennyt puominkaan yli melkein millään. Tässä vaiheessa teki mieli heittää pyyhe kehään. Turhautti, koska tiedän osaavani, mutta nyt mistään ei tullut mitään.
Sitten mentiin toisella pitkällä sivulla olevaa kolmen kavaletin sarjaa. Kahden ensimmäisen välissä oli yksi ja jälkimmäisten välissä kaksi laukka-askelta. Noh, tästähän ei päästy kuin vasta neljännellä yrityksellä kaikkien kolmen yli, Ihme puski lapa edellä uralle ensimmäisen kavaletin jälkeen, eikä tietoakaan laukasta. Tästä harjoituksesta saatiin ehkä yksi(?) onnistunut suoritus.
Ja seuraavaksi kahdeksikolla pystyä ja ristikkoa. Tällä kertaa Ihme kääntyi ihan jees, mutta eteenpäinpyrkimys katosi kuin tuhka tuuleen. Varsinkin ennen estettä vauhti hidastui oikein kunnolla. Melkein putosin jopa kerran, kun Ihme hidasti ennen ristikkoa ja töksäytti raviin, jolloin se joutui tekemään jättiloikan esteen yli, jonka seurauksena muksahdin sen kaulalle. Tässä vaiheessa purskahdin itkuun. Mua turhautti ja vitutti niin älyttömästi.
Viimeisenä hypättiin ratana kaikkia neljää estettä (pitkillä sivuilla sarja ja yksitäinen pysty sekä lävistäjillä ristikko ja pysty) ja saatiin yksi onnistunut rata. Toistamiseen ei tullutkaan enää läheskään yhtä hyvää. Ei hyvää lähestymistä, ei mitään.
Ja näiden kahden tunnin johdosta tekee mieli perua ensi kuussa oleva estetunti ja seuraavat ratsastustunnit. Motivaatio on yhtä pohjalla kuin talvella, jolloin pidin parin kuukauden tauon ja keskityin Väiskiin. Eikä tee nytkään yhtään mieli tunnille. Varmaan taas tauon paikka...
Mutta mukavaa kesää kaikille ja nauttikaa siitä kavioeläintenne kanssa!
