torstai 15. marraskuuta 2018

#33: Se postaus jolle en keksinyt nimeä

Heippa! Meille tuli Väiskin kanssa vähän yli viikko sitten vuosi yhteistä matkaa täyteen, vaikka sitä ei oikein ehdittykään juhlistaa. Käytiin kuitenkin parin tunnin maastoreissulla ja ponilla oli alkuun menohaluja kuin täysiverisellä. 

Itse asiassa menohaluja on ollut koko syksyn siitä asti, kun kelit viilenivät. Väiski on kerännyt virtaa kunnolla ja menee hyvä tovi, että sen saa keskittymään selästä tuleviin ohjeisiin. Joskus virta purkautuu kunnon riehunnalla ja joskus tyytyy vain kävelemään reippaammin. Välillä on saanut roikkua kynsin hampain että kestää menossa mukana. Nyt ollaan kuitenkin maastoiltu ja siellä voi aina välillä purkaa tuota ylimääräiseksi kerääntynyttä energiaa. Alkumatkasta Väiski yleensä kävelee reippaammin ja ravailee paikallaan, mutta asettuu kyllä myöhemmin. 

Mä oon yrittänyt keksiä jotain apuja tälle syksyiselle energian keräilylle ja riehumisille. Nyt meillä on ollut Väiskin kanssa testissä olympia tukiremmillä. Kokeilen nyt vähän eri kuolamia ja haen erilaista vaikutusta. Olympialla Väiskistä tulee jossain vaiheessa ainakin maastossa kauhean laiska ja se alkaa painamaan ohjalle. Muutenkin se kävelee turpa maassa mutta liikkuu kyllä pyydettäessä. Tämä ei tunnu kauhean sopivalta, joten katsotaan mitä keksin seuraavaksi. Lähinnä haen vähän lisäjarrua koulutuuppailuihin. Vähään aikaan ei olekaan tuuppailtu kunnolla, joten pitää joku päivä lähteä! Samalla tulisi testattua olympia ihan kunnolla sopiiko vai ei.

Viime viikolla mennessäni tallille säikähdin onko Väiskillä ähky. Meni onneksi oman ylireagoinnin piikkiin, toisella olikin mökö-mökö -päivä, kun ei enää pääse syömään vihreää, ei ole enää kokonaista paalia pihatossa ja joutui pienempään tarhaan. Taluttelin sitä sen kaksi tuntia, mutta saipahan liikettä molemmille! Hitsin otus kerkesi puraista mua kädestä ja siihen tuli kunnon mustelma. 

Hyppääminen laitetaan nyt talvitauolle. Kerettiin hyppäämään tänä vuonna suunnilleen neljästi. Ei tavoiteltu kauheasti korkeuksia vaan lähinnä mielen virkistyksenä. Väiski tykkää selvästi enemmän hyppäämisestä kuin sileätyöskentelystä. Se syttyy eri tavalla ja innostuu kunnolla, enkä oikein tiedä onko se kovin positiivinen asia vauhdin lisääntyessä.. Mutta ollaan saatu tosi hyviäkin hyppyjä eikä vielä kauhean montaa kieltoa. Nekin pääasiassa ensimmäisiltä hypyiltä. Olisi ihan huippua päästä talvella maneesille hyppäämään pari kertaa ja vaikka tunnillekin!


Nyt odotellaan innolla lumen tuloa. Hangen ei tarvitsisi olla samanlainen metrin korkuinen kuin viime vuonna tai joudun auraamaan Väiskille pellolle kentän! Mutta hanki voisi jarruttaa vähän tuota ylipirteää riehumista, koska vähällä en päästä sen takia että voimat riehutaan heti alkuun pois viidessä minuutissa. Muutenkin rauhoittuminen olisi suotavaa, koska mä tykkään edetä rauhassa varsinkin silloin, kun yritän vääntää peukalo keskellä kämmentä jotain koululiikkeitä.

Tässä nyt oli vähän sekalaisesti kaikkea, mutta ihan kohta alkavan koeviikon takia mun ajatukset eivät ole kovinkaan hyvin kasassa. Johtuu varmaan kellojen käännöstä ja aikaisemmasta pimeän tulosta, mutta väsyttää ihan kauheasti eikä tallillekaan jaksaisi lähteä. Maanantaina Väiskillä on kuitenkin kengitys ja saa nähdä mitkä popot herra saa jalkaansa tällä kertaa. Vielä kun ei ole lunta tai jäätä, ei tekisi mieli laitattaa hokkeja, mutta toisaalta koskaan ei tiedä milloin paikat jäätyy ja pitäisikö sitten kahden viikon päästä soittaa kenkääjälle että kesäkengät livettävät. Onneksi en omista itse yhtään hevosta :)
Mutta palaillaan taas juttuun kunhan koeviikko hellittää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti