Heippa! Näin joulun alla on hyvä pysähtyä hetkeksi ja miettiä mennyttä vuotta. Väiskin kanssa mun vuosi on ollut rikkaampi kuin olisin voinut kuvitella. Ilman tuota höpsöä otusta tilanteeni olisi varmasti paljon huonompi ja elämäni tylsempää. Turpaterapia virallisesti toimii!
Tänä vuonna tein kyllä Väiskin kanssa kaikenlaista, mistä osan olin ajatellut jättää ensi vuodelle. Muutenkin tehtiin paljon monipuolisemmin juttuja kuin olin etukäteen ajatellut. Tässä muutama näin mainitakseni:
… Meidän ekat hypyt! Nämä olin ajatellut jättää ensi vuodelle, tai viimeistään syksylle. Niin kuitenkin kävi, että kesällä kevyen maastolenkin jälkeen käytiin vielä pomppimassa kavaletin korkuisia esteitä. Hypättiin myöhemmin kesällä uudestaan ja vähän isompia esteitä. Nämäkin menivät tosi kivasti ja jäi hyvä mieli. Syksyllä hypättiin vielä pari kertaa. Väiski hyppi kyllä paljon omiaan, koska kelien viilennyttyä se keräsi vähän liikaa virtaa. Mutta hyppääminen on mukavaa ja Väiski tykkää siitä selvästi enemmän kuin sileällä menemisestä. Nyt talven aikana olisi mahtavaa jos päästäisiin maneesille hyppäämään pari kertaa. Tuntikaan ei olisi paha idea.
… Ekat pitemmät maastolenkit! Mulla oli aluksi lupa mennä Väiskin kanssa vain kauemmas pihatielle, mutta keväällä saatiin lupa lähteä myös isommille teille seikkailemaan. Tehtiin sitten pitempiä maastolenkkejä eri suuntiin. Varsinkin syksyllä tuli tehtyä monen tunnin mittaisia lenkkejä, kun saatiin kaveri maastoreissuille. Syksyllä pistettiin Väiski kenkään, joten enää se ei arkonut maastossa ja päästiin menemään paremmin ja kauemmas. Löytyi muutama ihan super kiva lenkki, jotka on nyt jääneet lemppareiksi.
… Uimareissut! Pitkään aikaan en ole käynyt hevosen kanssa uimassa, mutta nyt loppukesästä mulle vinkattiin rannasta jonne saisin mennä uittamaan Väiskiä. Kauhean monta kertaa ei keretty uimaan kun kelit alkoivat kylmenemään. Väiski kuitenkin tykkää uimisesta ja läiskyttää vettä aina ihan innoissaan. Vähän harmittaa ettei tullut ajatelleeksi uittamista aikaisemmin kesällä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ollaanpahan valmiita ensi kesää ajatellen! Heti mennään polskuttelemaan kun ei ole enää pelkoa vilustumisesta.
… Ilman satulaa köpöttelyt! Väiski on rakenteeltaan aika samanlainen kuin mitä Arru oli, ja sen kanssa seikkailin melkein aina ilman satulaa, joten Väiskin kanssa oli kokeiltava myös. Ensimmäisen kerran kokeiltiin kevättalvella tarhassa. Siitä sitten seuraavan kerran kesällä isommalla pellolla, mikä ei ehkä ollut hyvä idea. Mutta syksyllä kävin Väiskin kanssa maastossa lyhyen lenkin ilman satulaa ja se toimi hyvin. Kävin myös muutaman pidemmän lenkin ilman satulaa maastoreissun ja nekin menivät kivasti. Ja vaikka Väiski yleensä koheltaa yritti se silti kantaa mut maastosta ehjänä pois.
… Sänkkärilaukat! Yllätyin todella paljon miten kovaa tuollainen poni voikaan laukata! Kerettiin syksyn aikana laukkaamaan sänkkäreillä ja paremmilla maastopoluilla aika paljon, minkä johdosta myös mun kevyt istunta parani. Joskus Väiski innostui heittämään ilopukin, mutta se ei ole vaarallista. Pieni spurtti silloin tällöin tekee vain hyvää.
 |
| c. Terhi Piispa-Helisten |
… Ja ennen kaikkea se, että olen saanut touhuilla Väiskin kanssa jo vuoden! En uskalla edes kuvitella, kuinka tylsää arkeni saattaisi olla ilman Väiskin omalaatuisia tempauksia. Väiskin kautta olen saanut paljon kivoja kokemuksia ja oppinut uutta. Vaikka välillä on tullut alamäkeä ja ollaan menty taaksepäin harppauksia, en silti vaihtaisi pois päivääkään yhdessä vietetystä ajasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti