Heippa! Kevät on saapunut ja on lämmintä ja aurinkoista. Se houkuttelee lähtemään maastoon katsomaan kuinka kevät pikkuhiljaa alkaa näkyä. Bongasin ensimmäiset leskenlehdet eilen tallilla! En malta odottaa kun puihin alkaa tulemaan lehtiä ja alkaa vihertää oikein kunnolla. Sitten maastossa käymiseen tulee ihan uudenlaista intoa ja treenaamiseen ylipäätään boostia kunhan saadaan pellot käyttöön kunnolla.
Keskiviikkona tuli todella extempore lähdettyä ratsastamaan Aatu. Puolessa välissä matkaa selvisi että hypätään. Toisaalta ihana hypätä pitkästä aikaa, mutta taukoa hyppäämisestä on ollut pidempään. Aatuhan osaa hypätä ja uskallan luottaa siihen, että se löytää oikean ponnistuspaikan vaikka itse kohellankin.
Poni nopeasti kuntoon ja Emma siisti hieman karvoja korvista ja jaloista. Pellolla oli ihan hyvä pohja. Vaikka se ei ollut samalla tavalla sänkkärinä kuin viime keväänä, ei sitä oltu onneksi kynnettykään. Se ei upottanut, joten siinä pystyi menemään. Esteitä oli hurjat kaksi kappaletta, mutta siinä taisi olla riittävästi jännitystä tälle kerralle. Viime kerrasta kun menin Aatulla on tosi paljon aikaa, ja silloin oli lunta vielä maassa!
Verkkasin ensin askellajit läpi ja tulin puomia hetken ennen kuin se nostettiin pieneksi esteeksi. Sekin tultiin yli kivasti. En uskonutkaan kuinka hukassa olen hyppäämisen suhteen talven jälkeen. Pienemmät esteet päästiin yli mukavasti, mutta suunnilleen puolimetrinen pysty jäi ylittämättä. Pudottuakin tuli pari kertaa, ja ainoat siitä kärsineet olivat ratsastushousut. Varmaan ainoat ratsastusvarusteet joita käytän kypärän lisäksi ratsastaessani. Liian monta kertaa saappaat jääneet kaappiin ja on tullut lähdettyä lenkkareilla.
 |
| Tämä kuva meidän ensimmäiseltä maastoreissulta |
Mutta sitten eiliseen maastoreissuun Väiskin kanssa. Auringon pilkistellessä ihanasti pilven raoista harjasin vieläkin irtoavaa talvikarvaa. Luulin kaiken irtoamassa olevan karvan lähteneen jo, mutta olin aika pahasti väärässä. Varsinkin mahan alta lähtee edelleen karvaa. Mutta pahin mammuttiturkki taitaa olla jo pois. Toinen mikä jaksaa aina yllättää kun käyn Väiskiä liikuttamassa on se, kuinka paljon se onkaan laihtunut. Monesti laittaa vyön normaalille kireydelle ja selkään noustessa satula valahtaa kevyesti kyljelle. Siitä sitten kiristämään uudestaan.
Tällä kertaa ei tarvinnut tapella maastoon lähtemisestä, vain oikean reitin valinnasta. Ajattelin mennä pidemmän reitin (johon mulla meni kerran Aatun kanssa 2 tuntia...) ihan rauhassa. Koska Väiskin kunto ei ole vielä koin hyvä, ei kannata juoksuttaa turhia.
Hieman jännäsin kuinka tullaan pääsemään kolmen tarhassa olevan hevosen ohi, koska Tyynen aiheuttama wannabe-ori kohtaus on yhä tuoreena mielessä. Muuten oltaisiin päästy ilman ongelmia ohi, mutta vastaan ajoi kuorma-auto ja sen mentyä kuului vielä joen kohina. Ai kauhea, se voi olla vaikka minkälainen peto joka syö pienen hevosen aamupalaksi. Päästiin lopulta taluttamalla yli ja joki ei vaikuttanut kovin pelottavalta.
Toinen kauhistusta herättävä asia oli suurempi traktori jolla oli perässä joku härpäke. Ei toivoakaan että sen olisi voinut päästää ohi rauhassa, edes maastakäsin. Mentiin sitten yhden pellon reunaan odottamaan että se menee ohi. Propsit kuljettajalle! Oikeasti viisaasti toimittu ettei lähdetty väkisin tunkemaan ohi, vaan maltettiin odottaa ja ohi mentiin rauhassa!
Ja se sama joki oli taas pelottava, mutta nyt mentiin taluttaen yli ihan senkin takia, että siinä pohja on asfalttia. Väiski katseli tälläkin kertaa tien reunassa olevaa pientä aitaa ja kulki muutenkin rauhassa. Saattaa toki johtua pidemmästä lenkistäkin ja siitä, että oltiin jo loppusuoralla kotia kohti.
Mutta oli oikeasti tosi mukava lenkki ja nautin ihan älyttömästi maastoilusta vaikka tuon eläimen kanssa saakin välillä halkoa hiuksia. Kunhan saadaan rutiinia, roolijaot selviksi ja reitit tutuiksi, saadaan tästä oikein toimiva maastokaveri! Ja kyllä, joskus tuntuu kuin ratsastaisi vain maneesin seinät nähnyttä pumpulissa kasvatettua täysiveristä, mutta silti Väiski on niin kultainen muutenkin kuin värityksen perusteella. En vaan voi lakata ylistämästä tuota hevosta. Ihan alkaa surettaa kun pitää erota viimeistään siinä vaiheessa kun suuntaan opiskelemaan lukion jälkeen jonnekin.
Ja kuvasin tosiaan Mydayn tuolta maastoilupäivältä, tässä linkki!
Mutta nyt vähän pidempi postaus ja ihanaa kevättä kaikille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti