Heippa! Väiski on liikkunut viime viikkojen aikana tasaisen tappavaan tahtiin ja on ihme, ellei kunto ala pian nousta. Välillä se on liikkunut kuin rasvattuna ja mennyt tosi hienoa ravia. Joskus taas se on kävellyt samalla lailla kuin minä paljain jaloin pienissä terävissä kivissä.
Jep, kaviot ovat vaivanneet meitä jo jonkun aikaa. Väiskillä ei siis ole kenkiä ja pärjättiin näin ihan hyvin tähän asti, kunnes alettiin maastoilemaan enemmän. Kovalla tiellä meneminen ei ole kengättömänä hyvä, joten välillä ollaan kävelty sellaisia tipuaskeleita, ettei mitään rajaa. Kengittäjän tuloa odoteltiin reilut kaksi viikkoa muttei mitään alkanut kuulumaan. Omistaja kiireidensä takia ei ollut muistanut koko asiaa. Nyt kuitenkin saadaan kengittäjä laittamaan tuon kaviot kuntoon. Kovalla tiellä mennessä kengät ovat melkein välttämättömyys.
Ja kovalla tiellähän me ollaan menty viimeaikoina aika paljon. En muista kirjoitinko tänne jo, mutta ollaan käyty Emman ja Mayan kanssa maastoilemassa tiuhaan tahtiin. Väiski nauttii toisen hevosen seurasta ja menee suunnilleen aina rentona. Se haluaa mennä ensimmäisenä joka kerta ja vaikka kapeammalla metsäpolulla se puskee ohi, jos joutuu menemään toisena. Ja vaikka ollaan laukattu sänkkärillä, hyväpohjaisella polulla jne. Väiski ei lähde laukkaamaan aivan hallitsemattomasti, vaikka nostaakin vähän kytkintä ja antaa mennä.
Tietysti ollaan koulutuuppailtu myös! Käytiin yhtenä iltana kentällä menemässä ihan perusjuttuja. Silloin huomasin, kuinka kauheasti Väiski kaatuu kaarteissa ja volteilla sisään päin. Lähinnä ravissa ja laukassa, käynnissä ei ole mitään ongelmaa. Tätä lähdetään korjailemaan parantamalla koordinaatiokykyä ja tasapainoa rämpimällä metsässä. Samalla kasvatetaan kuntoa maastolenkeillä ja reipastempoisilla laukka- ja ravipätkillä. Paljoa se ei vaadi, että alkaa toimimaan taas.
Ennen kaikkea odotan, että pääsen hyppäämään Väiskillä taas! Viimeksi hypättiin kesällä ja silloin meni kivasti. Hypättiin pääasiassa pieniä, sangon korkuisia pystyjä ja yhtä korkeampaa, arviolta 60cm estettä. Emma koitti rakentaa meille kahden esteen sarjan, mutta sille ei saatu yhtä kivoja hyppyjä. Väiski hyppää nuo pienemmät kyselemättä turhia ja sillä on ihanan loiva hyppy. Tuon korkeamman esteen edessä se vähän kysyi mennäänkö, mutta hyppäsi kivasti. Tähän vaan lisää rutiinia pikkuesteillä ja puomeilla.
Ja kovalla tiellähän me ollaan menty viimeaikoina aika paljon. En muista kirjoitinko tänne jo, mutta ollaan käyty Emman ja Mayan kanssa maastoilemassa tiuhaan tahtiin. Väiski nauttii toisen hevosen seurasta ja menee suunnilleen aina rentona. Se haluaa mennä ensimmäisenä joka kerta ja vaikka kapeammalla metsäpolulla se puskee ohi, jos joutuu menemään toisena. Ja vaikka ollaan laukattu sänkkärillä, hyväpohjaisella polulla jne. Väiski ei lähde laukkaamaan aivan hallitsemattomasti, vaikka nostaakin vähän kytkintä ja antaa mennä.
Tietysti ollaan koulutuuppailtu myös! Käytiin yhtenä iltana kentällä menemässä ihan perusjuttuja. Silloin huomasin, kuinka kauheasti Väiski kaatuu kaarteissa ja volteilla sisään päin. Lähinnä ravissa ja laukassa, käynnissä ei ole mitään ongelmaa. Tätä lähdetään korjailemaan parantamalla koordinaatiokykyä ja tasapainoa rämpimällä metsässä. Samalla kasvatetaan kuntoa maastolenkeillä ja reipastempoisilla laukka- ja ravipätkillä. Paljoa se ei vaadi, että alkaa toimimaan taas.
 |
| En oikein osaa sanoa tämän esteen tyyppiä, olkoon se vain persoonattomasti joku este |
Ennen kaikkea odotan, että pääsen hyppäämään Väiskillä taas! Viimeksi hypättiin kesällä ja silloin meni kivasti. Hypättiin pääasiassa pieniä, sangon korkuisia pystyjä ja yhtä korkeampaa, arviolta 60cm estettä. Emma koitti rakentaa meille kahden esteen sarjan, mutta sille ei saatu yhtä kivoja hyppyjä. Väiski hyppää nuo pienemmät kyselemättä turhia ja sillä on ihanan loiva hyppy. Tuon korkeamman esteen edessä se vähän kysyi mennäänkö, mutta hyppäsi kivasti. Tähän vaan lisää rutiinia pikkuesteillä ja puomeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti