Heippa! Otsikosta voikin päätellä melkein kaiken mahdollisen. Oon tällä hetkellä todella hämmentynyt ja hiukkasen huolestunut. Väiskillä oli tässä liikutusten välissä viikon tauko, jolloin sen luulisi keräävän laitumella ollessaan virtaa. Mutta ei, se oli yhtä tarmoton kuin edellisellä liikutuskerralla maastossa.
Omalla katsauksellani en löytänyt mitään epäilyttävää. Väiski vaikutti levänneeltä ja energiseltä. Ensimmäiset askeleet pihatieltä pois mennään täynnä virtaa kultaiset korvat tötteröllä. Luulen tiellä olevan soran ja muutenkin kovan tien käyvän Väiskin jalkoihin, koska se kävelee tien reunassa ainakin alkuun tosi jäykästi ja todella varovasti. Kevyesti raviin kannustaessa se painaa pään alas ja huokailee. Turha lähteä patistamaan ja kova tie ei todellakaan ole paras paikka ravata tai etenkään laukata.
Viimeksi maastossa se meni melkein koko matkan pää maassa ja heti takaisin tallilla katsoin jalat löytämättä mitään erikoista. Muutenkin Väiski vaikutti normaalilta kun kävelin vielä sen pientä laidunta ympäri ja otin kokeeksi pienen ravipätkän. Hämmentävää...
Mutta nyt mentiin pellolle. Alkumatkasta mentiin taas tosi varovasti tien reunaa ja katsottiin tarkasti mihin astutaan. Pitää keksiä jotain ettei tiellä meneminen kävisi kavioihin niin pahasti. Itseäkin ihan inhottaa laittaa toinen kävelemään siinä kun niin selvästi tuntuu epämukavalta.
Mutta pelto oli sitten alustaltaan hyvän kuiva ja melko tasainen. Almost perfect pienelle koulutuuppailulle. Hämmennyin kyllä suuresti, kun yleensä vauhtihirmusta ponistani ei saanut ravia irti melkein millään, sai pyytää kunnolla. Laukkaakin sai kaivella oikein kunnolla. Sekin sellaista matelevaa ja voimatonta.
Väiski toki heräsi hieman Tyynen hirnuessa tarhasta muutamien näköyhteyden peittävien puiden takaa. Tietysti nätille neidille piti vastata jollain tapaa. Hirnuivat siinä sitten hetken ristiin toisilleen kunnes päätin laittaa Väiskin takaisin töihin. Ravattiin ees-taas kaarteita ja muita kivoja kuvioita. Vaikka virtaa tuli hieman, se ei ollut samalla tavalla kuin aiemmin, että Väiski tuntuu juoksevan alta pois ja käsistä. Hetken se vaikutti räjähdysherkältä, mutta se meni ohi yhtä nopeasti kuin tulikin. Yritin ottaa uudestaan laukkaa josko siinä olisi enemmän energiaa, mutta ei.
Onko minun vauhtihirmuni laiskistunut, vai onko se kipeä jostain? Itse en ole millään tapaa pätevä katsomaan varusteiden sopivuutta, ja siinä suhteessa huono liikutusapu. Toivon siis varusteiden olevan sopivat, koska epäsopivien varusteiden päivittäminen sopiviin ei ole halpaa lystiä... Toki nauttisin koulupenkissä istumisesta tuuppailupäivinä, mutta estepenkki menee riittävän hyvin, koska mä en ole kovin vakavasti otettava kouluratsastaja.
Mulla on mielessä muutamia tehtäviä kavaletti/puomitreeneihin ja palan halusta päästä toteuttamaan niitä! Mulla loppui eilen työt, joten ensi viikolla alan liikuttamaan Väiskiä aamusta ennen kuin lämpenee liian paljon. Ja toivottavasti ennen kuin ötökät tajuavat meidän olevan liikkeellä. Ja ennen kaikkea alan liikuttamaan Väiskiä nyt oikeasti aktiivisesti ja säännöllisesti, mihin on pyritty jo vaikka kuinka monen samanlaisen lupauksen jälkeen... Jospa tämä olisi jo se joka pitää.
Mutta hyvää juhannusta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti