Heippa! Väiskille kerkesi kertymään neljä vapaapäivää sääolojen takia. Olisin katkaissut vapaapäivien kertymisen kahteen, mutta tuuli vaarallisen paljon ja Väiski oli tarhassakin säpsy, joten ei ole mitään mieltä lähteä riskeeraamaan mitään.
Lauantaina kerkesin vihdoin viimein tallille ja vastassa mulla oli mahaansa kasvatteleva Väpätti. Vaikka se ei kävellyt vastaan kun menin hakemaan, oli se silti lähdössä mielellään töihin. Päätin laittaa hupun. Taisin toivoa sen vähentävän vapaapäivien aikana kerääntynyttä virtaa jotenkin maagisesti..
Meidän piti mennä Emman luo pellolle hieman tuuppailemaan ja menemään pienen pientä maahan kaivettua ristikkoa. Jo menomatkalla Väiski tuntui tosi energiseltä ja olin laittamassa hanskoja käteen kun huomasin toisen tippuneen jonnekin. Oltiin vasta alkumatkassa! Jatkettiin kuitenkin pellolle asti ja sain kokea taas elämäni pomput. Väiski olisi halunnut laukata suoraan pellon toiseen päähän eikä takaisin kääntyminen volttia varten ei tullut kysymykseenkään. Eikä pellolla voinut ravata rauhassa, vaan piti kärttää lupaa laukalle.
Emma istui mukavasti pellon reunassa tuolissa Väiskin kipittäessä jännittyneenä pitkin peltoa. Mulla meni oikeasti sormi suuhun miettiessä, miten saan tuon otuksen rauhoittumaan ja menemään nätisti. Väiski esitti parhaat temppunsa takapään nostelusta sivuloikkiin. Onneksi selässä pysymistä on tullut treenattua! Sain tuon lopulta rauhoittumaan ja ravaamaan nätisti. Laukattiin hieman ympyrälläkin molempiin suuntiin. Tässä vaiheessa oli jo kunnolla hiki. Ei siis mulla, mutta Väiskillä. Käveltiin hetki pidemmällä ohjalla.
Emma kasasi pienen ristikon, olisikohan ollut max 20cm korkea. Silti sen näkeminen hirvitti, vaikka hyppäsin aamulla ainakin kaksi kertaa isompia esteitä! Jännitys tuli nyt Väiskin energisyydestä ja tuulesta. Oikeasti ihan huomaamatta taivaalle oli ilmestynyt tummia pilviä ja alkanut tuulemaan. Ehdin hypätä Väiskin kanssa muutamia hyppyjä, jotka olivat rauhallisia ja suurimmaksi osaksi hallittuja. Kerran Väiski sinkosi vasemmalle samalla sekuntilla kun jalat pääsivät esteen toiselle puolelle. Roikupa siinä sitten kyydissä. Tämä on yksi Väiskin parhaita puolia kun sen kanssa ei koskaan tule tylsää! Ei varsinkaan kun syysmyrsky iskee niskaan. Alkoi tuulla kunnolla ja sataa vettä vaakatasossa naamaan.
Ja tuo myrsky kesti varmaan viisi minuuttia... Kastuttiinpa kuitenkin. Tallilla otin normaalisti varusteet pois ja heitin ponille viltin niskaan ja lähdettiin kävelemään. Toisin sanoen hakemaan mun kadonnutta ratsastushanskaa. Olin melko varma että se oli tippunut alkumatkasta kun huomasin toisen hävinneen. Ja siellähän se nökötti tien reunassa yksin ja hylättynä. Onneksi ei tarvinnut lähteä ostamaan uusia hanskoja!
Mutta vaikka Väiski osaa olla vapaapäivien jälkeen kettu, on se silti painonsa verran kultaa! Vauhtia saattaa olla joskus liikaa ettei ajatus ehdi perässä, mutta se yleensä hidastuu aikansa ravaamalla/laukkaamalla. Ja mitäpä mun elämä olisi ilman tätä palleroa!
Lauantaina kerkesin vihdoin viimein tallille ja vastassa mulla oli mahaansa kasvatteleva Väpätti. Vaikka se ei kävellyt vastaan kun menin hakemaan, oli se silti lähdössä mielellään töihin. Päätin laittaa hupun. Taisin toivoa sen vähentävän vapaapäivien aikana kerääntynyttä virtaa jotenkin maagisesti..
 |
| Yritin vain etsiä kivoja kuvia :) Viimeinen on tämän päivän kadonneen hanskan etsintäreissulta |
Meidän piti mennä Emman luo pellolle hieman tuuppailemaan ja menemään pienen pientä maahan kaivettua ristikkoa. Jo menomatkalla Väiski tuntui tosi energiseltä ja olin laittamassa hanskoja käteen kun huomasin toisen tippuneen jonnekin. Oltiin vasta alkumatkassa! Jatkettiin kuitenkin pellolle asti ja sain kokea taas elämäni pomput. Väiski olisi halunnut laukata suoraan pellon toiseen päähän eikä takaisin kääntyminen volttia varten ei tullut kysymykseenkään. Eikä pellolla voinut ravata rauhassa, vaan piti kärttää lupaa laukalle.
Emma istui mukavasti pellon reunassa tuolissa Väiskin kipittäessä jännittyneenä pitkin peltoa. Mulla meni oikeasti sormi suuhun miettiessä, miten saan tuon otuksen rauhoittumaan ja menemään nätisti. Väiski esitti parhaat temppunsa takapään nostelusta sivuloikkiin. Onneksi selässä pysymistä on tullut treenattua! Sain tuon lopulta rauhoittumaan ja ravaamaan nätisti. Laukattiin hieman ympyrälläkin molempiin suuntiin. Tässä vaiheessa oli jo kunnolla hiki. Ei siis mulla, mutta Väiskillä. Käveltiin hetki pidemmällä ohjalla.
 |
| Anteeksi laatu, mutta huppusankari on komeena! |
Emma kasasi pienen ristikon, olisikohan ollut max 20cm korkea. Silti sen näkeminen hirvitti, vaikka hyppäsin aamulla ainakin kaksi kertaa isompia esteitä! Jännitys tuli nyt Väiskin energisyydestä ja tuulesta. Oikeasti ihan huomaamatta taivaalle oli ilmestynyt tummia pilviä ja alkanut tuulemaan. Ehdin hypätä Väiskin kanssa muutamia hyppyjä, jotka olivat rauhallisia ja suurimmaksi osaksi hallittuja. Kerran Väiski sinkosi vasemmalle samalla sekuntilla kun jalat pääsivät esteen toiselle puolelle. Roikupa siinä sitten kyydissä. Tämä on yksi Väiskin parhaita puolia kun sen kanssa ei koskaan tule tylsää! Ei varsinkaan kun syysmyrsky iskee niskaan. Alkoi tuulla kunnolla ja sataa vettä vaakatasossa naamaan.
Ja tuo myrsky kesti varmaan viisi minuuttia... Kastuttiinpa kuitenkin. Tallilla otin normaalisti varusteet pois ja heitin ponille viltin niskaan ja lähdettiin kävelemään. Toisin sanoen hakemaan mun kadonnutta ratsastushanskaa. Olin melko varma että se oli tippunut alkumatkasta kun huomasin toisen hävinneen. Ja siellähän se nökötti tien reunassa yksin ja hylättynä. Onneksi ei tarvinnut lähteä ostamaan uusia hanskoja!
Mutta vaikka Väiski osaa olla vapaapäivien jälkeen kettu, on se silti painonsa verran kultaa! Vauhtia saattaa olla joskus liikaa ettei ajatus ehdi perässä, mutta se yleensä hidastuu aikansa ravaamalla/laukkaamalla. Ja mitäpä mun elämä olisi ilman tätä palleroa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti