Heippa! Perjantaina mulla oli tunti ja menin Ihmeellä. Ennen mun tuntia oli jo yksi tunti, joten ei tarvinnut laittaa heppaa kuntoon. Aika luksusta, viime aikoina olen hieman haikaillut valmiiksi kuntoon laitettujen ratsujen perään, aika lusmu minä.
Mutta sitten tuntiin. Mentiin puomeja ja alkuasetelma oli sellainen, että toisella pitkällä sivulla oli kaksi puomia pidemmällä välillä ja toisella kolme puomia lähempänä. Alkuun verkkailtiin kuitenkin käynnissä volteilla ja pysähdyksillä. Yritin heti ratsastaa Ihmettä eteenpäin pyrkivämmäksi ja pohkeeseen reagoivaksi. Alkuun se tuntui ihan hyvältä myös ravissa. Se liikkui hyvin ja vastasi pohkeeseen.
Aloitettiin menemällä niitä kahta pidemmällä välillä olevia puomeja. Lähestyttiin ravissa ja ensimmäisen puomin jälkeen nopea käyntiin hidastus ja takaisin raviin ja toisen puomin yli. Lyhyellä sivulla taas käyntiin siirtyminen ja laukannosto. Tässä varmaan eniten hankaluuksia tuotti laukannosto, koska jostain syystä niistä ei koko tunnin aikana tullut mitään. Puomeilla meni ihan hyvin ja Ihme jäi ravaamaan tosi hidasta ravia kun piti hidastaa käyntiin. Kumpaankaan suuntaan laukannostoista ei oikein tullut mitään.
Sitten mentiin niitä toisia kolmea puomia ravissa harjoitellen kevyttä istuntaa. Ihme meinasi karata puomeilla uralle, mutta kesti kuitenkin ihan hyvin suoralla linjalla. Mun kevyt istunta on kuulemma parantunut ja sain siitä kehuja.
Loppuun laukattiin vielä pääty-ympyrällä yhden puomin yli. Tässä vaiheessa teki mieli heittää hanskat tiskiin. Ihme oli muuttunut ensimmäisten puomien jälkeen ihan jännäksi enkä saanut ratsastettua sitä kunnolla kuulolle. En saanut nostettua laukkaa ympyrälle ja jos sain, ei Ihme suostunut kääntymään ympyrälle. Oikeaan kiertosuuntaan saatiin pari hyvää ympyrää. Vasempaan kierrokseen mulla meni suunnilleen moti yrittää. Ihme oli tahmea enkä saanut sitä kunnolla eteen. Päädyin ravaamaan ympyrää enkä edes yrittänyt nostaa laukkaa, kunnes mua tultiin neuvomaan. Saatiin siis pari siedettävää ympyrää tähänkin suuntaan.
Ihme muuttui siis ihan jännäksi ensimmäisten puomien jälkeen. Se vältteli vasenta pohjetta ja meni oikeaan kierrokseen kauniisti taipuneena, valitettavasti väärään suuntaan. Oikeaan kierrokseen se puski melkein jatkuvasti aitaan kiinni vaikka yritin muistutella pohkeella ja raipalla, ettei sinne voinut mennä. Olen suorastaan onnellinen, ettei tuon kentän aidat ole yhtään vahvempaa tekoa, mun jalkaan olisi nimittäin saattanut sattua pahastikin kun Ihme suunnilleen nojautui aitaan. Tämän lisäksi siitä tuli kauhean tahmea ja mitä enemmän yritin kannustaa sitä eteenpäin, sitä hitaammaksi se muuttui.
En osannut vastata hevosen tarpeisiin apujeni kanssa ollenkaan. Tunnin puolessa välissä mulle meinasi iskeä epätoivo ja oli toodella lähellä, etten purskahtanut itkuun. Mua alkoi ärsyttämään kun en itse osannut ratsastaa tuon paremmin. Lopputunnista meinasin alkaa itkeä uudestaan, koska tiedän, että osaan mennä paremmin. Eniten tunnilla olin siis pettynyt itseeni. Toivottavasti kahden viikon päästä menee paremmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti