lauantai 1. syyskuuta 2018

#25: Formula vai hevonen?

Heippa! Aloitetaan syyskuu ratsastustuntipostauksella perjantailta. Mulla oli siis kolmen viikon tauko tunneista ja ehkä hieman rutiinit hukassa ratsastamisen suhteen, vaikka kävinkin liikuttamassa Väiskiä aktiivisesti tuona aikana mm. sänkkärillä ja kahlaamassa.

Menin tunnilla Ollella ja alkuun hieman jännäsin sen reippautta. Mulla on ikävänä tapana ja tottumuksena ottaa ohjasta kunnolla kun vauhti kiihtyy liikaa ja jarruttaa reippaasti. Ollella tätä ei tehdä, koska se lisää vauhtia. Ja Väiskiäkään ei enää tarvitse jarrutella vaan patistaa eteenpäin, joten mentiin vähän tottumusalueelta pois. 

Alkutunnista tehtiin väistöjä ja sai itse päättää millä systeemillä. Eli kääntääkö ennen pitkää tai lyhyttä sivua ja väistää uralle, uralta pois, ympyrällä... Me päädyttiin Ollen kanssa tekemään niin, että ohjaan sen aitaa päin ja siirrän takaosaa keskelle päin ja siitä väistämistä. Näin siksi, että pohkeesta se lisäsi vain vauhtia eikä malttanut odotella mun ohjeita. Saatiin tosi hyviäki väistöjä kunhan sain Ollea hidastettua ja malttamaan vähän. 

Mentiin sitten ravia ja tehtiin pääty-ympyröitä. Ollen kanssa tein voltteja vähän joka kohtaan, että sain ravin pysymään maltillisena ja pääosin onnistuinkin. Alkuun voltit olivat taas vähän epämuodostuneita ja menikin pari kierrosta että saatiin volteista ympyrän muotoisia. Molempiin suuntiin tuli kivoja isoja voltteja ja ympyröitä.

Ja vielä varmaan tapahtumarikkain osa tunnista, eli laukat. Otettiin laukkaa kolmen voltin avulla ja puolet voltista mentiin (harjoitus)ravia ja viimeisellä neljänneksellä nostettiin laukka. Olle kuumui laukasta kunnolla ja hetkittäin tuntui kuin olisi istunut raketin päällä. Ohjaus sentään toimi ja volteilla oli helpompi hidastaa vauhtia. Varmaan yhtäkään rauhallista vasenta laukkaa ei saatu aikaan, mutta ainakin laukat nousivat! Ja koska en ole mennyt Ollella vähään aikaan unohdin, ettei sillä nosteta laukkaa ulkojalalla.. Tähän hän reagoi pukittamalla. Ei kuitenkaan sellaisia pukkeja joista mut olisi saanut pudotettua, minähän en niin pienistä putoa! 
Oikeaan kierrokseen saatiin rauhallisempaa laukkaa vaikka mentiinkin lähinnä kentän läpi mitä erikoisempia kiemuroita. Nauroinkin, että voisin alkaa suunnitella uusia kouluratsastusteitä. Laukka oli kuitenkin rauhallisempaa ja lopetettiin kun saatiin yksi hyvän rauhallinen pätkä. Lopputunti käveltiin pitkin ohjin. 

Tunti meni kuitenkin suurimmilta osin hyvin ja olen itse tyytyväinen. Parantamisen varaa tietysti on, mutta tärkeintä, että olen itse tyytyväinen ja oli hauskaa. Viikonloppuna ainakin yhden kerran Väiskeilemään jos vaikka veisin sen kentälle ja tekisin samoja juttuja kuin tunnilla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti